päivän projekti: afro

Eilen seisoin keittiössä ja tänään keskitin energiat esikoisen päähän. Ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen selvitettiin afro oikeen perin pohjin ja hierottiin oikeen kunnolla Inkuton organic shea butter mömmöä kutreihin.(suosittelen)  Näin olemme ennenkin tehneet muttemme näin perusteellisesti.

Kutrit selvitettiin ensin afrokammalla jonka jälkeen viimeisteltiin Tangleteezerillä  . 

Kun hiukset olivat selvät oli tyttö onnellinen ja mentiin syntymäpäiväkutsuille hiukset auki! Ekaa kertaa ikinä! Kotiin tultuamme youtubasin eri afro kampauksia ja päätettiin kokeilla alla olevaa veil  styleä. Harmi kun kumpinauhat loppui keskin ja saatiin vain kaksi riviä aikaiseksi mutta ehkä huomenna jatketaan projektia. Ainakin tyttäreni on tyytyväinen uuteen lookkiin!

Vielä on treenattavaa. Esimerkiksi nuo rajaukset ei ole linjaalisuorat joten afrikassa tätä ei hyväksyttäisi. Myöskin hiusosiot voisi olla puolet pienemmät mutta tiedetäänpäs ensi kerralla ...

Onko teillä siellä ruudun toisella puolella kivoja vinkkejä eri kampauksia tai hoitoohjeita?

Vaikka hyvin ollaan selvittykin noiden afropäiden kanssa niin aina hyvät neuvot ovat tervetulleita!

 

 

Leipäkoneen rakastaja

Lomaa jäljellä vielä viikko eikä me olla tehty yhtään mitään! Ollaan vaan otettu tosi rennosti ja oltu pyjamatkin päällä puoli päivää. . . Ulkona on +5 astetta ja tuulee ja sataa. Todella masentavaa näin vuoden vaihteessa. Ulkona on hetkiä oltu mutta aivan liian vähän, ei vaan nappaa... Toissaalta mitäs se nyt haittaa jos on muutaman päivän linnoittautunut kotiinsa? Kun arki koittaa niin taas on paljon menoja.

Eilen löysin jostain selkärangan ytimestä energiaa ja käytin sen keittiössä,missä muuallakaan, ja leivoin hyvän satsin tuoretta leipää. Naapuritkin sai osansa sillä tuore leipähän on parasta just tuoreena.

 

Uusia leipäkone reseptejä metsästäessä löysin kirjotuksia siitä kuinka leipäkone on turhin kodinkone ikinä! En voisi olla enempää eri mieltä. Minusta tuore leipä on ehdottomasti parasta ja itse leivottuna tietää tasan tarkkaan mitä se sisältää. Toisin kuin kaupan leivät  tuore leipä ei kauaa kaapissä säily. Tämähän on vain hyvä merkki sillä tietää että siinä ei ole mitään kummallisuuksia lisättynä ( lue säilöntäaineita). Meillä oli kaapissa joululimppu joka paketin mukaan menisi vanhaksi 17.12. Vielä 27.12 eli kymmenen päivää myöhemmin leipä oli täysin syötävää...

 

Sain leipäkoneeni yhden lehden mukana tilaajalahjana, merkki on obh nordica jossa on monta eri ohjelmaa ja mahdollisuutta. Teen nykyisin aina pizzapohjatkin koneella sillä niistä tulee aivan parhaita. Koneella voi myös leipoa ja nostattaa taikinan ja sitten paistaa normi uunissa ellei vuokaleivän muoto innosta.

Koneessa on mysö ajastin joka helpottaa kummasti. Illalla voi ladella ainekset koneeseen, asettaa ajastin ja aamulla herätä tuoreen leivän tuoksuun! Mikä sen parempaa?

 

Ensin kun sain ajatuksen hommata tuollaisen kotiavun niin sain lainata isoäitini leipäkonetta 80-luvulta. Valitettavasti se ei enää paistanut oikein tasaisesti eikä siinä ollut tämänpäivän finessejä eli se paistoi kaikki leivät samalla ohjelmalla.

Silti tykkäsin ideasta joten päätin siis sitten hommata uudemman.

Jos ja kun me joskus muutetaan Keniaan niin leipäkone ja yleiskone tulee ehdottomasti muuttolastin mukana sillä ilman niitä en haluaisi olla! Muutenkaan en ole löytänyt yhtäkään hyvää leipää Keniasta joten itse kun tekisi saisi leipääkin pöydälle.

 

 

joulu kenialaisittain

Keniassa joulu on aivan erilainen kun meillä täällä. Tietenkin sekin riippuu perheestä jonka kanssa sitä viettää mutta yleisesti Keniassa vietetään joulua vasta 25.12, eli tänään, jolloin teurastetaan vuohi/lammas jos siihen on varaa. Päivä vietetään ruokaa valmistaessa ja lopuksi yhdessä perheen / suvun kanssa sitä syöden ja juoden.

Tässä kuvia miltä viimeksi näytti kun vietimme joulun siellä 2011.

 

Mieheni ei ole saanut ainuttakaan joululahjaa ennenkun muutti aikuisena Suomeen ja tutustui minuun. Hänelle lahjojen anto/vastaanottaminen ei ole luontevaa samalla lailla kun meille. Hänen perheessään ei joululahjoja ole jaettu eikä niitä silloin myöskään osaa kaivata.

Syynä ei ole köyhyys vaan eri tavat viettää ja juhlistaa pyhäpäivää.

 

Mun Keniamamman luona vietetyt joulut ovat olleet aikapitkälti samanlaisia kun mieheni luona.

Kokataan ruokaa teurastetusta vuohesta ja syödään perheen eli ison suvun kesken.

Valvotaan myöhään ja alkoholiakin litkitään.

Joka vuosi kun olen joulun viettänyt afrikan mantereella niin olen kuskannut glögiä, piparkakkuja sekä joulusuklaata mukanani ja sääsätnyt ne aattoillalle. ( tämän vuoksi iloitsen kun niitä alkaa ilmestymään kauppoihin jo lokakuussa)

Keniaperheeni on jo tottunut ja ihastunut pipareihin ja glögiin joten sitä lähetinkin tänä vuonna heille postin matkassa.

 

 Ei joulu keniassa silti minusta tunnu joululta mutta glögin maku suussa auttaa edes vähän päästä tunnelmaan... Tosin joulu keniassa on ihana monella muulla tapaa joten nautin siitäkin.

Tänään olimme kutsunet kaikki suomessa olevat Kenialaiset+ muut afrikkalaiset ystävät viettämään  joulua yhdessä mutta suurin osa ovat kotimaassaan tai töissä joten kokoonpano oli pieni mutta tehokas. Lapset riensivät ympäriinsä ja oli kiva viettää iltapäivä kavereiden kanssa syöden ghanalaista ruokaa Kpanlago Yeden tanssistudionilla.

 

 

 

Joulumme

Sunnuntaina kun viimeiset syntymäpäivä kahvit oli juotu ja vieraat lähteneet nostimme kuusen ja koristellimme sen.

 

 Aatto vietetään Suomessa ollessamme aina vanhemmillani. Lounaaksi riisipuuroa eli tomtegröt joka tuo hyvän alun päivälle! Mantelia tietenkin metsästäen. Seuraava ohjelmanumero on hautausmaalle läveleminen, mutta tänä vuonna menimme autoilla sillä meidän tytöillä on kurkut niin kipeät ja Nalanilla ollut kuumettakin. Sytytetään aina kynttilät kuolleille sukulaisille ja käydään tyttöjen aknssa keskustelua kuolemasta ja vanhuudesta. Vanhemmillani rakensimme lasten kanssa legoilla ja valmisteltiin tietenkin suurta joulupöytää varten. Mä en hirveesti jouluruoasta piittaa. Syön lähinnä maksalaatikkoa, kalkkunaa ja savustettua lohta, mutta hyvää sekin!

Lapset ei malttaneet syödä kunnolla sillä koko päivän odottivat vain että kuuluisi kova koputus oveen ja että pukki astelisi  sisään. Sitä ennen kerittiin kumminkin istua ruokakoomassa perinteisen jouluohjelman, Kalle Ankas jul, ääressä kunnes vihdoin oveen koputettiin ja sisään asteli vanha kunnon joulupukki.

Se sama luottojätkä joka joka vuosi käynyt, vanha lapsuudenystäväni jota nykyään näen vain jouluisin kun hän palkitsee lasteni pitkän odotuksen.

 Tytöt auttoivat reippaasti pukkia jakamaan lahjat, lauloivat hänelle ja otettiin yhteiskuva johon minäkin sain, tai jouduin, osallistumaan notta Nalakin saataisiin kuvaan.

 Ilta jatkui hyvin lahjoja avatessa ja niillä leikkimisellä kunnes kello löi myöhään ja oli kotiin lähdön aika.

 

MERRY CHRISTMAS !

myrkytetty omena

Viisi vuotta ja lumikki juhlat

Me emme ole odottaneet vielä joulua vaan tätä päivää, Nepelen syntymäpäivää!

Aamulla yllätettiin neiti laulamalla ja ojentamalla hänelle iso paketti.

Paketti sisälsi juuri sen Lego friends hevostallin jota hän oli toivonut ja saimme monen monta halia.

Sen jälkeen alkoi odotus... Kaverit, syntymäpäivävieraat, saapuisivat vasta yhdeltä.

Legot laitettiin sivuun meidän makkariin ettei olisi ympäri taloa juhlien jälkeen.

 

Tuntia ennen juhlia hain tilaamani Lumikki kakut Nillalta. Kiireellisten viime viikojen myötä päätin siis ulkoistaa kakun leivonnan tällä kertaa ja voin todeta että kyllä kannatti!

Ulkonäkö oli mahtava ja maku freessin pehmeä!

Suosittelen.

Noh onneksi kellokin löi lopulta yksi ja pöytä oli katettuna. Nepele valitsi sen vaaleanpunaisen kakun tälle päivälle ( sinipohjainen huomiselle).

Neiti oli todella otettu ja ylpeä kun kakussa oli hänen nimensä

 Juomana oli ilkeän äitipuolen omenamehua jossa tosin ei ollut myrkkyä!

 Porkkanakakku muffineja, en tehnyt cup cakeja sillä lapsille ne on välillä vähä haastavia kun on kuorrutetta.

 Kakki seitsemän kääpiötä oli tietenkin myöäs paikalla dippailemassa vihanneksia

 Mariskoolin suklaat menivät kuumille kiville ja loppuivat suht nopeeta. Nalani, suuri suklaan ystävä istui taktisesti lähellä tätä kulhoa.

"paljon onnea" laulettiin tänä vuonna vain suomeksi ja ruotsiksi jonka jälkeen juhlakalu puhalsi kynttilänsä kahdella puhalluksella. Hän imi itseensä laulun sanat ja nautti suuresti kun häntä juhlittiin.

 Juhlaväki koostui kymmenestä lapsesta. Ikähaarukka oli kolme- kuusi vuotta. Edellisinä vuosina on ollut paljon meluisampaa ja rauhattomampaa. Tänä vuonna ihmeteltiin kahden paikalla olevan mamman kanssa kuinka lapset istuivat niin sivistyneesti ja rauhallisesti pöydän ääressä, kiittivät ja jatkoivat leikkejään. Kuvassa näkyy että he jopa piirsivät yhdessä kaikessa harmoniassa. Tai no pikku tuholainen Usva, yksi vuotta, kävi välillä vähän sekoittamassa pakkaa ja tottakai kiljumista ja juoksuakin oli mutta paljon hallitummin kuin ennen!

Pari tuntia oli ihan hyvä aika juhlille sillä sen jälkeen olimme aivan väsyneitä, tosin onnellisia. Tyttärellämme on monia ihania ystäviä!

 

 

GRATTIS PÅ FEM- ÅRSDAGEN ÄLSKLING !

Luukku 18

Neppe on jo viikon verran kinunut että kannetaan kuusi sisään ja koristellaan se. Ajatus kahdestatoista lapsesta jotka juoksevat kodissamme lauantain juhlissa saa minut kauhistumaan joten siihen mylläkkään en joulukuusta tarvi kompastuskiveksi. Synttäreiden jälkeen tulee joulu. Silti haluan olla kiva äiti ja kyllähän minä itsekin jo halauaisin joulukuusen esille tuomaan tunnelmaa, varsinkin nyt kun maa on musta. Kompromissina hain yhden kolmanneksen kellarissa olevasta kuusesta ja koristelimme sen. Sopivasti tytöt toi tänään dagiksesta kotiin jouluaskareensa ja saatiin lisää tunnearvollisia joulukuusenkoristeitakin!  

 

Lapsuudenkotonani kuusi nousee tupaan vasta aatonaattona mutta itse en jaksa enää välipäivinä fiilistellä joulua, silloinhan sen taika on jo ohi, joten nautin mielummin viikon etukäteen kun joulutunnelma on parhaimmillaan!

vaatedrama

Suurimassa osassa kuvista jotka on otettu 80- ja 90luvun taitteessa kotoamme minut löytää pelkät alushousut jalassa. Joskus hanskat ja pipo mutta harvemmin pukeissa. Ei sillä ettenkö tykkäisi vaatteista, mukavista sellaisista pidän kyllä mutta jotenkin ahdistaa ajatus että kävelisin housut jalassa kotona. Joten pikkuflikasta saakka olen aina vaihtanut mukavaan oloasuun heti kotia päästyäni.

Eikä omena ole kauas tippunut puusta sillä kuopuksemme viihtyy tosi vähissä vaatteissa. Tosin hän vaihtaa asua/mekkoa vartin välein.

Vaikka se onkin raivostuttavaa kun vaatteita löytyy joka nurkasta ja oppi niiden paikalle laitosta ei mene perille niin voin samaistua tyttäreeni. On aika huvittavaakin seurata häntä sillä ymmärrän häntä kyllä.

Nepele pukeutuu aikalailla niihin mitä hänelle ehdottaa, saa tietenkin itse valita mutta suostuu muutoksiin jos vaatetus ei sovi vuodenaikaan. Nalani taas ei pue muuta kuin mekkoa tai hametta. Housuista on tullut huutoa jo vuoden ellei parin ajan. Nykyään suostuu haalarin alle laittamaan pökät mutta muistuttaa että otan ne heti dagiksella pois.

Mekko ihmisenä ymmärrän häntä tässäkin, onhan mekossa paljon rennompi olla kuin housuissa!

15.12.13

Kyllä meitä kaikkia jännitti aamulla. Tänään oli tanssikoulun joulunäytös jossa joka ryhmä esitti tanssin. Tyttäremme oli innoissaan esityksestä eikä olleet moksiskaan suuresta yleisömäärästä.

Maltillisesti istuivat lavanreunalla ja odottivat vuoroaan.

Myönnän suoraan että en olisi kuvitellutkaan että ryhmä 3-4 vuotiaita suoriutuisi niin mallikkaasti esityksestään. Lumiukkoja olivat.

Neppe ja Nala ovat ekassa rivissa heti oikealla molemmin puolin ohjaajaa.

 

Esityksen jälkeen saivat vielä viettää aikaa isovanhempiensa kanssa, niin kiltisti Neppe sitä ehdotti.
Sillä aikaa olen kiertänyt kaupunkia ja hakenut viimeisiä juttuja tulevia synttärijuhlia varten.

13.12.13

 

Kolmannentoista luukun takaa paljastui Lucia puvut sekä ohje kiertää naapurit ja jakaa joulumieltä sekä valoa pimeään. Tytöt olivat reippaita ja lauloivat "sankta lucia" ja tarjoilivat sen jälkeen jouluteetä sekä punssipalloja ( muuta ei kaapeissa ollut) ! Vastaanotto oli hyvä ja voipi olla että tästä tulee traditio!

Aamulla kuudelta sairaalan lucia tuli osastollemme ja satiin hyvä alku päivälle. Kahdeksan maissa sama lucia joukko kiersi lasten päiväkodilla joten illalla ei ollut syytä lähteä kaupunkiin katsomaan Bragen luciaa satojen muiden kanssa.

Viime päivät

Viime päivät ovat hulisseet ohi nautiskellen parista vapaasta päivästä. Kameran laturijohto on hukassa joten kuvat ovat puhelinpixeleillä otettuja.

Nyt alkaa taas työurakka joka loppunee vasta joululoman aattona!

Ettei motivaatio vain loppuisi sain tänään ilo uutisia osastoltamme, minulle myönnettiin virka sairaalaamme!

Sitä ollaan juhlittu pipari kekkereillä!

Kvinnofällan eli naistenloukku

Olen miettinyt asiaa jo pidemmän aikaa mutta äskeisen tv ohjelman Suoraa puhetta katsottuani halusin kirjoittaa aiheesta.

Suomessa tämä ei ole yhtä tavallista kuin amerikassa näyttäisi olevan mutta sietää meidänkin edes uhrata ajatus omalle elämällemme ja meihin itseemme, naisina.

Naistenloukku on minun suomennos ruotsin kvinnofällanista joka siis tarkoittaa naisia jotka ovat kauan poissa työelämästä ja elävät yleensä miehensä mutta miksi ei myös sosiaaliturvan rahoilla.

Kaksikymppisenä sitä harvemmin ajattelee eläkettään vaan eletään hetkessä.

On silti hyvä muistaa että semmoinenkin on joskus vastassa.

Keräämme eläkettämme joka päivä töissä käydessämme. Työkaverini joka jää eläkkeelle kesällä oli kymmenen vuotta sairaana ja se työtön jakso madalti hurjasti hänen eläkettään...

Tyypillisin naisloukku on äitiys.

Suomessa olemme ylpeänä kotona lastemme kanssa mahdollisimman kauan. Rahallista tukea saa kunnes lapsi on kolme vuotias. Jos perheen keskimääräinen lapsiluku on kolme aina parin vuoden välein niin se tarkoittaa että äiti( juu yleensä se on se äiti) on poissa työelämästä kymmenenkin vuotta! Jos on edes kerinnyt töihin ennen äidiksi tuloa. Kymmenen vuotta on pitkä aika poissa työmarkkinoilta jotka jatkuvasti kehittyvät ja todistuksesi/tietosi vanhenevat. Se ei ole niin vain että menenpähän nyt takasin töihin pitkän kotona oloajan jälkeen eikä niitä töitä aina edes ole saatavana. Monet turvautuvat siis miehensä tuloihin ja saa elämän pyörimään sillä. Harva se naimisiin mennessään tai lapsia hankkiessaan ajattelee kohtaavansa erotilanteen. Jos mies on ollut elättäjäsi ja hän yhtäkkiä häipyy kuvioista on sinulla tiukat paikat edessäsi. Ei vain sydänsurujen myötä vain taloudellisestikin!

Ohjelmassa myös muistutettiin että naiset jotka kuvittelevat että elämän tarkoitus on mennä naimisiin ja olla äiti ovat todella vierailla vesillä kun lapset muuttavat kotoa eikä kukaan enää tarvitse sinua. Kuulemma viiskymppisillä joilla lapset ovat olleet etusijalla on vaikeinta heidän muuttonsa jälkeen sillä parisuhdekaan ei ole enää se sama kuin kaksikymppisinä. Monelle tulee jopa ero. Ja siinä tilanteessa helposti masentuu jos elämän suola on kadotettu eikä taloudellista turvaakaan ole.

Joten vinkkinä kanssa sisarilleni: muistakaa itsenne ja arvostakaa itseänne!

Se ei tee sinusta huonompaa äitiä vaikka käyt töissä, joskus se tekee sinusta jopa paremman kun pääset välillä kotoa pois. Työmäärääkin saa onneksi laillisesti alentaa kunnes lapsi on alakoulun toisella luokalla.

Minä en tuomitse kotiäitejä, en todellakaan, tämä vain on muistutus meille kaikille.

luukku kuusi

 

 

Kuudennen kalenteriluukun takaa löytyi lappu jossa luki "hyvää syntymäpäivää Suomi. Illalla leivotaan juhlatorttuja" . Ensin piti tosin käydä pihalla taas lumihommissa. Taivaalta oli leijunut hiutaleita kymmenen tunnin ajan joten urakka oli melkoinen. Me seistiin suut auki ja ihailtiin kun kuopuksemme niin reippaasti kolasi isoja lumilasteja! Hän joka yleensä vain pelleilee tai ei jaksa kauaa... Tekivät tytöt lumienkeleitäkin ja nauttivat lumikasoista. Onneksi alakerran naapuri liittyi joukkoomme ja ryhmässä työt maistuvatkin. Nyt odottaa uunituoreet juhla/joulutortut, lämmin glögi ja Herra Presidentin juhlaväki. Tytöt tiesivät heti että ideana oli kommentoida ja ihailla kauniita pukuja!

Tämän mamman jatkot vietetäänkin töissä!

 

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ SUOMI!

 

ps. Nelson Mandela kuoli eilen.

työnjako

Aamulla kun vein likat päiväkotiin oli harmaata ja tylsää. Kun olin kömpinyt peiton alle näin kuinka koko ikkuna oli valkoinen ja taivaalta satoi iso valkoinen lumipeitto joka peitti koko maan!

Jonsku haki tytöt iltapäivällä ja ulkoleikit oli maistunut vaikkei lumipalloja pystynytkään leipomaan.

Lapset riisuivat vaatteensa, avasivat joulukalenterinsa ja huomasivat naapurin pojan pihalla lumikola kädessä. Nopeasti ulkovaatteet löysi takasin päälle ja lapsoseni ryntäsivät ulos auttamaan heidän idoliaan lumitöissä. Siellä ne nyt yhdessä on kolannut kohta koko pihan. Sillä välin minä keitän ruoat ja Jonsku on asioilla jonka jälkeen hänkin jää kolaamaan lumia. Aika reilu työnjako minusta. On ihanaa kun lapset on sen ikäsiä että he osaavat ja pystyvät auttaa oikeissa arjen askareissa! Tosin Naapurin A oli keksinyt kuinka lumitöistä saa mieluisan kasaamalla kaikki lumet isoksi lumivuoreksi josta on iloa monelle!

ensimmäinen adventti

Se ei paljoa vaadi että saa lapsen innostumaan!

Tänään iltapäivällä kun odotimme mummia saapuvaksi alkoi satamaan lunta jolloin tietenkin heti vedettiin pulkka, lumilapiot ja lumikola varastosta. Tytöt eivät tuhlanneet sekuntiakaan.

Mäkeä meillä ei pihassa vielä ole, odotamme suuri lumimääriä että saamme rakennettua pulkkamäen mutta ihan hyvin tuo pienen pieni kaatokin sai naurua ja riemua aikaan!

Puoli pihaa tytöt kerkesivät kolata ennenkun pudistettiin lumet vaatteista ja matkasimme Stundarsin joulumarkkinoille kera kovan myrskyn.

 

 

Tultiin juuri ajoissa leipomaan viimeiset Stundarsin piparit jotka paistettiin vanhalla puuhellalla tietenkin. Aina välillä piti mennä sisätiloihin lämmittelemään ja silloin saatiinkin pienen odotuksen jälkeen niitä Stundarsin tunnettuja sokerimunkkeja jotka oli aivan uunituoreita! Löysin kumminkin haluamani ovikranssin joten päivä päättyi hyvin !

 

Kotona sytytimme adventtikynttilän ja tehtiin omaa glögiä kun kukaan ei jaksanut kauppaan lähteä.

Nautittiin sitten lasten leipomia pipareita glögin ja leffan kera kunnes nukkumatti saapui.

 

ps. joulukalenterikin avattu mutta sen luukuista joku toinen päivä.

Barbeja ja piilorasismia

Olen suuri Barbie fani. Pienestä tytöstä aina ylä asteen alkuun saakka leikin kyseisillä nukeilla ja huoneeni hyllyt ja tasot olivat heidän kotejaan. Kaikilla nukeilla on nimi ja oma perhe. Ala asteen ystäväni Heidi ja Maria jakoivat tämän harrastuksen kanssani. Heillä oli kymmeniä Barbeja ja jopa teiniikäisiä poikanukkeja jota itse en ikinä saanut vanhemmiltani. Minun Barbi nukkeni olivat suhteessa heidän nukkejen kanssa ja kaikki olivat ystäviä. Teimme jopa pienen pieniä sanomalehtiä ja Backstreet boys fanitus lehtiä heille.

Ylä asteelle kun astuin niin oli aika siivota barbiet sivuun vaikka olisin voinut jatkaa niiden pukemista ja hiusten laittoa ellei imago olisi pilaantunut siitä.

Tämän vuoksi olenkin todella innoissani tyttäristäni ja heidän halusta leikkiä Barbiella. Kun äitini luona kaivoimme ensimmäistä kertaa esiin vanhat nukkeni, jotka onneksi on säästetty kaikkine tilpehööreineen, niin olin lievästi sanottuna innoissani kun kävin läpi jokikisen pikku jutun mitä laatikosta löytyi.

Tytöillä on vaatekaapissaan kolme hyllyä joihin ollaan rakennettu barbien talo. Makkari, kylppäri, keittiö, olohuone ja kauneushoitolakin löytyy!

Nykyään Barbie tekee piirrettyjä elokuviakin joissa Barbie neiti seikkailee ja on sankaritar. Minä tykkään sillä elokuvat ajavat girl power asiaa!

Vuosi sitten Barbi merenneito elokuvan julkaistua myyntiin tuli tietty myös merenneito nukkeja. Neljä alla olevaa nukkea löytyi joka ikisestä kaupasta jossa leluja myytiin... 

Paketin kääntöpuolelta löytyi yhteiskuva merenneidoista ja siinä ui myös tummaihoinen merenneito.

Kun kysyin paikallisesta City marketista koska ja kuinka tämän nuken saisi he tokaisivat ettei sitä ole myynnissä ja jatkoi toisen asiakkaan palvelua. Kysyin samaa yksityiseltä Fantoy lelukaupalta ja he lupasivat selvittää josko tätä barbia saisi tilattua. Ei saanut. Koko suomeen ei saa tätä barbieta myyntiin !! Eli lapsille tarjottiin neljä eri vaaleeta nukkea mutta pois jätettiin se yksi ainoa erilainen, tummaihoinen nukke.

Olin vihainen. Välillä tosin hyllyiltä voi löytyä tummaihoisiakin barbeja mutta harvassa ovat. Tämä ei lainkaan ole Barbien tuotannon vika vaan suomen maahantuojan rasistinen näkökulma asiaan!

Tänään löysin Barbie s.i.s malliston joka on siis afrikkalaispiirteiden mukaan tehty, ei vain ihonväriä tummennettu vaan kasvonpiirteet huomioiden tehty mallisto! Mutta tadaa tätä mallistoa ei voi suomesta ostaa! Kuullostaako reilulta?

Miksei lapsille ja kuluttajille anneta mahdollisuutta päättää itse millä Barbiella haluaa leikkiä?

Minä ostaisin mielelläni lapsilleni muutaman tummaihoisen Barbien, Kenin ja Shellyn.

Ostaisin aasialaisenkin jos löytäisin!

Onneksi sentään Disenyn prinsessoja myyvät joista löytyy tummaihoinen Tiana, intiaani Pocahontas ja aasialainen Mulan mutta mielestäni se ei riitä.



Pikkujoulu ja juhlat päiväkodissa

Tänäaamuna meidät oli kutsuttu päiväkodin joulujuhlaan. Lapset ovat viimeisen kuukauden harjoitelleet lauluja kotona paljastamatta kumminkaan ohjelmaansa. Aamulla Neppe paljasti että hän on Tonttumuori ja Wiljam Joulupukki. Nala oli poronhoitaja. Lapset laittautuivat esiriipun takana ja olivat ihastuttava näky kun he aloittivat ohjelman tip tap laululla . Nepele avasi juhlan toivottamalla kaikki tervetulleiksi tosi itsevarmalla äänellä.

Tämän vuoden esitys oli ylivoimaisesti paras tähän mennessä. He lauloivat kaikki yhdessä eri lauluja joihin oli rekvisiittaa ja koreografeja. Välillä tontturyhmä hoiti poroja, leipoi pipareita tai koristeli kuusta kun muori ja pappa kiersi katselemassa työn touhuja. Loppuhuipennuksena he tanssivat

all I want for christmas is you kappaleeseen aivan hassun hauskan koreografian!

Hatunnosto ja isot applodit henkilökunnalle jotka jaksavat keksiä uutta ja innostaa lapsiamme!

Pukkikin toi lahjat lapsille ja glögit maistui.

 

 

ensilumi

 

Meidän elämässämme ei ole viime aikoina tapahtunut mitään kummempia eikä ole sen vuoksi mitään kummempaa kirjotettavaakaan.

 Kahdeskymmenestoinen päivä satoi kumminkin yön aikana ensilumet joista me tytöt innostuimme aivan totaalisesti! Matka päiväkotiin oli mieluisa. Kaiken lisäksi oli lämmin sää joten iltapäivällä päiväkodissa oli vastassa muutama lumiukkokin! Voi sitä riemua!

Itse olen lumen ystävä ja rakastan ensilunta  ja sitä fiilistä minkä siitä saa! Se on jotenkin rauhoittavaa.

Ensimmäiset vuodet Suomessa oli ehkä ne jolloin mieheni kirosi lumen sinnne minne aurinko ei paista mutta nykyään hänkin on ihan ok lumen suhteen eikä tee asiasta numeroa.

Nyt on plussa säät taas tullut ja koko pihamme onkin yksi iso luistinrata jolla likat on jo lentänytkin pyllyilleen. En tykkää talven loskista vaan mielummin pikkupakkasia ja paljon lunta!

Tosin tänä vuonna ei ole talonmiesfirmaa joka työstää lumet vaan ne tulisi itse pluukata pois pihasta mutta katsotaan sitäkin positiivisin mielin hyötyliikuntana!