muistojen kätkö

Heikoilla kännykuvilla ja hehkulampun valossa kuvatuilla kuvilla edelleen mennään... 

Tytöt on ollu niin onnoissaan koulumatkoistaan joten mulle on jäänyt paljon vapaa aikaa kun he ovat hoitaneet itsensä kouluun ja kotia. Olen siivoillut kaappeja, näkymätöntä siivousta mutta ah niin tarpeellista. Tänään sain syyn kurkistaa mammalootaan jonne olen säilönyt kaikkea tarpeellista ja ihania muistoja herättäviä vauvan tavaroita ja vaatteita. Ja EI meille ei tule vauvaa vaan siivosin pois pieniä tavaroita jonka vuoksi jäin fiilistelemään laatikon sisältöä. 

Nepen kummitäti virkkas tälle pipon ja minä sukat ja hanskat jolla esikoisemme kotiutui kylmänä joulukuisena päivänä sairaalasta. Kaikki meidän lapset on noita käyttäneet. 

Villahaalari koossa 60-70 sekä polarn o pyretin windfleece haalari koossa 56 ja tuulenpitävä lakki alle vuoden ikäiselle. Reima tecinvälikausi haalari koossa 74 joka on Nepelle ostettu ja jota rakastan, kaikki edelleen kuin uusia. Äitini on säästänyt vuoden 1987 äitiyslaatikon turkoosin kangashaalarin jota meilälkin käytetty vaunuissa.

Pari kasaa 50-74 cm ihanuuksia. bodeja, yöppäreitä, puu- ja villatakkeja, parhaat sukat jotka ei tipu vastasyntyneen jaloista, hanskat ekoille päiville yms. 

Nathanin ja tyttöjen kasteasut. Tytöt käytti samaa asua jonka mummi on tainnu ostaa Nepelle. 

Nalanin kastelahjaksi saadut vauvan petivaatteet ja fleecepeitto tämän nimellä. 

Sekä jokaiselle marimekon junnukoon pussilakanasetit sekä kolmet vauvapussilkanat. Sinivalkoinen on minun vanha 80-luvulta , finlaysonin Aappa on Nepen peruja ja kaikilla olleet ja Marimekon Valupri kankaasta itse omelemani tein Natelle. Afrikkalaisesta kankaasta tehty viltti ompelin kans Natelle. 

 

Jokaiselle on ostettu omat ensimmäiset kengät. Vasemmalla Naten 20 koon reinot, ja 21 koon sandaalit. Keskellä Nalan roosat 19 koon kengät ja oikealla Nepelen siniset kaksykköset. 

Sillä mä rakastan mekkoja on ollut tosi vaikea karsia tyttöjen mekoista. Jäljellä enää parhaimmisto ja kaksi minun vanhaa retroa. 

Lisäksi laatikossa on vauvan leluja 70- luvulta sekä parhaimmat meidän lasten saamista. Myös stokketulit säästetään ja siihen kuuluvat vauvan syöttötuoliksi muuntautumissetti sekä vastasyntyneen "kaukalo"istuin. Meille ei enää vauvoja tule mutta miksi myydä pilkkahinnalla kun lastenlapsia toivottavasti jonain päivänä tulevaisuudessa siunautuu. Parasta on ollut kun vanhempani ovat säästäneet jotain meidän vanhoja, se on tunteikasta pukea omalle lapselle omat vanhat kuteet. Kaikkien snutetkin laitetaan pesun jälkeen säästöön kun ei enää ole tarpeen öisin. 

Arki alkoi ja toinen kettu muutti taloon

Tänään on täällä meilläkin Pohjanmaalla alkanut koulut, esikoulu tosin vasta huomenna. Nyt tokalla ei koulu enää tarjoa taksia koulukyydiksi joten tämä viikko treenataan yhdessä bussilla kulkemista. Mulla on onneksi koko viikko vapaata joten saadaan rauhassa arki rullamaan taas. Ylpeänä esikoinen vingutti bussikorttiaan ja oppi nopeasti koska painaa pysähdy nappia. Onneksi esikoulu alkaa 40 min koulun jälkeen joten kerkeämme hyvin siirtymään muutaman korttelin päähän Nalan kanssa. Lugnisti Neppe lähti luokan mukaan reippaasti eikä näyttäny jännittävän neitiä. Hengailtiin kaupungissa Nalan ja Naten kanssa koulun ajan ja lounastettiin mummin kanssa. Kävin ostamassa itsellenikin koulurepun ensi viikolla alkavia opiskeluja varten. Käsilaukku ei ole niin ergonominen kun on paljon painavaa kannettavaa. Testasin Nepen Räven reppua yksi yö kun kuljetin tavaraa töihin ja tykkäsin niin paljon sen mukavuudesta joten hain Kurresta ( Kurre erä- ja kalastus) oman mustan. Siellä on muuten halvimmat Fjällrävenit Vaasassa( ja mitä netistä katoin). Kun oma kouluni on taputeltu, on Naten vuoro aloittaa kouluntie joten saa hän sen sitten periä.

 

 Nathan oli innoissaan kun sai matkustaa bussin kyydissä, onhan bussinbongaus yksi hänen suosikki lajeistaan. Nala tulee kulkemaan taksilla tämän vuoden ja odottaa sitä innoissaan. Oli vähän myrtsinä kun ei itse saanu vielä aloittaa eskaria mutta enää yksi yö on odotettava. 

Nathan aloittaa hoidon perjantaina, ja kun me viime viikolla siellä poikettiin oli poika ihan liekeissä joten taitaa olla vain hyviä muistoja viime vuodelta kun niin iloisena sinne juoksi leikkimään uuteen kiipeilytelineeseen. 

Minusta on ihanaa että arki alkaa taas piiiitkän kesän jälkeen ja onhan sääkin jo niin syksyinen.

Mustia mietteitä

Mustat ovat olleet tapetilla viimeaikoina, lähinnä jenkeissä , mutta kaikki mitä siellä tapahtuu päätyy myös meidän muiden tietoisuuteen. Ensin oli Jessie Williamsin puhe kun hän puhui mustista amerikkalaista ja heidän alhaisesta asemastaan yhteisössä. Siitä lähti häshtäg # blacklivesmatter salaman nopeasti leviämään somessa. En ole sisällä kaikesta mitä he ajavat mutta yksi asia on tullut selväksi, edelleen 2016 mustien asema maailmassa, ja varsinkin jenkeissä, on heikko. Eikö ihmisarvo ole sama kaikilla? Valitettavasti yhteiskuntamme mukaan ei ole. Tämän jälkeen alkoi uusi some kohu mustista kun Olympialaiset alkoivat Riossa ja ihmiset alkoivat dissata Gaby Douglasin hiuksia kun ne heidän mielestään ei olleet hyvin laitetut. Ihan niinkuin alla olevassa kuvassa: jumppakisoissa ei ole kyse kauniista hiuksista vaan keskittymisestä olennaiseen eli suoritukseen. 

Toinen asia mikä olympialaisissa puhuttaa on juurikin tämä että naisilta vaaditaan kauneutta ja seksikkyyttä ja media kohtelee heitä sen mukaan kun taas miehiltä ei vaadita kuin tuloksia lajissaan. 

Kun tennistähdelle Serena Williamssille sanottiin että hän on " maailman paras naisurheilija " hän kommentoi että "en ole, olen maailman paras urheilija! " Musta urheilija ei ole vain urheilija vaan hän kantaa koko mustan yhteisön kunniaa mukanaan. Kun Simon Biles ja Simone Manuel voittivat ensimmäisinä tummina lajeissaan kommentoi uimari Simone Manuel että ui kriittiset loppumetrit koko mustan yhteiskunnan taakka harteillaan. 

Onhan se mahtavaa että kulta on kaikille mahdollinen mutta onhan se myös väärin että ihonvärisi pistää sinut eriliaiseen asemaan tätä tavoittaessa. Miksi Simonet eivät saa edustaa heitä itseään vaan joutuvat edustamaan koko mustaa yhteisöä? Niinkuin toinen heistä kommentoi " minä en ole uusi Usain Bolt enkä uusi Michael Phelps. Olen ensimmäinen Simone Biles "

Tämän vuoden judo voittaja Brasilialainen Rafaela Silva, joutui kauhean rasistisen hyökkäyksen kohteeksi kun hänet diskattiin 2012 lontoon kisoissa virheen vuoksi. Mikä saa ihmiset niin raivostumaan yhdestä virheestä kun niitä virheitäkin sattuu kaikille, jopa Usain Bolt otti varaslähdön tärkeissä kisoissa ja hänet diskattiin. Miksi kutsua apinaksi ja muiksi alentaviksi sanoiksi? Onneksi hän ei lopettanut judon harrastutsaan vaikka silloin oli rankkaa kun "koko maailma" häntä vastusti, sillä tänä vuonna hän sai näyttää heille, että kova työ palkitaan ja hän on olympia voittaja! 

Oikeestaan piti vain kirjoittaa noista douglasin hiuskommenteista mutta samaan tekstiin soi nuo muutkin huomiot. Toissapäivänä totesin että on aika letittää tyttöjen hiukset valmiiksi ensi viikolla alkavaa koulua varten, jotta aamut sujuisi kepeämmin eikä tarvitsisi aamukiireissä hiuksiakin hoitaa. Tytöt sai itse etsia googlesta haluamansa tyylin. Hiukset ovat tosi makeet mutta letittäminen on myös tapa hoitaa hiuskia. Meidän tytöillä kun ei ole täysafro ei heidän ole ns pakko letittää, mutta vaativat ne enemmän hoitoa letittämättöminä kuin perus suomalinen hius. Harjaamisen lisäksi tulee nimittäin kosteuttaa ja hoitaa kikkuroita, joten helpompaa on kun ne on leteillä. Letit myös suojaa ja pitää hiukset kosteina kauemmin. Talvella varsinkin, ja nyt kun pian saa taas välikausipipoja alkaa käyttämään, on letit hyvä vaihtoehto sillä pipo sekoittaa ja kuivattaa hiuksia. 

Ollaan todella tyytyväisiä kampauksiin. Nalalla menee lettiä keskellä päätä ja Nepellä nuttura vinosti edessä. Nutturan saa pampulalle kun pipon tai kypärän tarvii saada päähän. 

Salama mc Queen ja String accidentti

Viime päivinä en ole tehnyt mitään muuta kuin makoillu joko sängyssä tai sohvalla. Vieläkään ei ole flunssa ohi mutta sen verran paremmassa kunnossa että ääni kulkee ja vähä jo jaksaa jotain muuta kuin maata, olen siis töissä kokeilemassa kuntoani. 

Tytöt on rientäny kavereiden kanssa edes takaisin meillä, heillä ja pihalla koko päivän ja onnistuivat herättämään pikkuveljen päikyiltä aivan liian varhain joten pojan huumori on ollut sen mukaista tämän päivän. Taivas jatkoi ukkosmörinää ja heitti vettäkin pari kertaa joten Natte sai katsella parikin elokuvaa jotta jaksaisimme kaikki tämän päivän läpi. 

Kuopuksen suuri idoli on tällä hetkellä Salama mc Queen. Hajuakaan ei ole mistä tämä innostus on poikinut. Sattumalta hänellä on Salaman kuva crocseissaan kun ne oli niin hyvässä alessa kun ne kauan sitten bongasin, tytöillä on pari Salama pikkuautoa sekä Salama duploja ennestään mutta ei me olla tehty mitään juttua kyseisestä autosta. Kumminkin poika tuo joka päivä Salama dvdn Disney kokoelmastani ja haluaa katsoa "ngari" (= auto swahiliksi) tai "bixten". Meillä ei joka päivä katsella tvtä ja kun Natelle sanoo ettei nyt katsota niin hän ottaa levyn kansista ja kiipee pöydälle laittamaan sitä tietokoneeseen josta monesti on sitä katsellut. Huhhuh. Tietenkin tulee raivokohtaus kun ei saa katsoa rakasta autoaan mutta leppyy usein kun ottaa pikkuautot tai pallon esille. 

Elokuvaa katsoessa poika istuu hiiren hiljaa suurin silmin seuraten ruudulla tapahtuvaa. 

Mainittakooni vielä se että tietokone on nyt ruokapöydällä sillä poika vetäsi pari viikkoa sitten String työpöytäni seinästä roikkumalla pöytälevyssä. Makoilin viereisessä huoneessa meidän makkarissa kun yhtäkkiä kuulin kauhean pitkän röminän. Onni onnettomuudessa, poika ei ollut jäänyt kaiken alle vaan seisoi pienessä paniikissa romahtaneen hyllyn ja tavaroiden vierellä itkien.

Ennen tuhoa. . .

Läppäri meni uusiksi ja kyprokkiseiniin jäi isot kolot mutta ne on materiaa, totesin kun rauhotuin. Lapset olivat työhuoneessa tanssimassa youtube videoiden tahtiin kun Natte innostui roikkumaan pöytälevyssä joka ei kestä sellaista painoa. Ennemmin ei ole tälläistä yrittänyt joten en osannutu pelätä moista temppua. 

Tämän vuoksi desktop tietokone siis nyt ruokapöydällä ja  työhuoneessa kaikki vähän vaiheessa. Pitää keksiä kuinka hylly asennetaan uudestaan, vai asennetaanko edes? 

Onneksi on kotivakuutus...

nuhanenän tervehdys

Viikonloppuna iski kesälunssa allekirjoittaneeseen ja voimat on vedetty minimiin. Lapsilla on toiseksi viimeinen lomaviikko menossa. Onneksi tytöt on jo sen verran isoja että heistä on apua kodin askareissa kun omkat voimat ei riitä. Pikkuveljeäkin viihdyyttävät ja jeesivät kivasti kun minä makoilen sängyllä tai sohvalla pää tukossa ja ääni kadoksissa. Taputtamalla käsiäni saan huomion ja saan kuiskattua ohjeita. Iltapäivät mies on kotona ja se tietenkin helpottaa mukavasti. 

Eilen vietettiin veljeni syntymäpäiviä mökillä kahvitellen. Lapset nikkaroivat puuveneet joita kelluttelivat meressä. 

Vadelmapuskatkin roikkuvat painavina ja lapset poimi mummin kanssa oksat keveimmiksi. Vattuja syötiin suoraan purkista ja osa otettiin kotia, tänään Neppe haluaisi leipoa niistä kuppikakkuja. 

Harmittaa että en ole kerinnyt kun kerran poimimaan vattuja pakkaseen ja nyt oon kipeenä. Toivottavasti vielä kerkeän täyttämään muutaman litran pakkaseen talveksi.  

Kun elokuu toissapäivänä alkoi muuttui myös ulkoilma syksyisen raikkaaksi. Ensimmäinen päivä alkoi ja vielä tänään kolmantenakin ukkonen jyräjää ja salamat vilkkuu. Aikamoisia paukkeita ja kaatosateita ollut, onneksi meistä ei kukaan pelkää ja saadaan yömmekin nukuttua.

Parin viikon päästä minäkin olen opskielija ja odotan innolla syksyn ja arjen alkua! 

mielenkiintoinen havainto Keniasta

Tänään tuli mieleen hassu juttu jota usein mietin Keniassa ollessamme. Tänään se tuli mieleen kun vilkasin bensamittaria autossa. Keniassa olen matkustanut todella monien autojen ja bussejen kyydissä ja kaikissa on yksi yhteinen tekijä. Oli se sitten paikallinen matatu, taxi tai yksityisen henkilön auto, on kaikissa liki tyhjä tankki. Aina kurvataan bensa aseman kautta ja lisätään euro tai viisi tankkiin. Sekä rikkaammat että vähävaraisemmat tekevät samaa. Ikinä ei tankissa ole ns ylimääräistä bensaa. Itse oletin että se olisi keino hävitä mahdoillisimman vähän jos auto varastettaisiin tai ettei kukaan voi tyhjätä tankkiasi auton ollessa parkissa. Mutta ei, vastaukset olivat yhteensointuvia, ei siihen ole syytä me vain teemme näin. Toiset sanovat myös että auto voi paremmin kun aina polttaa melki loppuun bensat ettei koneeseen jää ns vanhaa bensaa. Mene ja tiedä. Mutta mielestäni todella mielenkiintoista. Onko muut havainnut samaa?

ikiliikkujamme

Mökkinaapurimme, minun kummini kävivät yhtenä päivänä moikkaamassa lapsia heidän kaksivuotiaan lapsenlapsen kanssa. Parin tunnin leikkitreffin jälkeen kummitätini oli sanonut äidilleni En enää koskaan sano että lapsenlapsemme olisi vilkas!  Nathan on aivan loistava tyyppi ja todella iloinen mutta myös hirmu kerkeäväinen ja rohkea. Joku kutsuisi villiksi tai vauhdikkaaksi mutta sanoisin että lähinnä täynnä elämän iloa! Maailma kiinnostaa ja paljon on tutkittavaa ja koettavaa. Liikunta on selvästikin pojan vahvuus. Vaunut meillä on varastossa lähinnä pitkille matkoille, käytämme aniharvoin niitä sillä ei kukaan niissä istuisi. Potkupyörällä mennään tai sitten juosten. Kävellä poika ei oikeen osaa vaan aina juostaan. Murtumia on kertynyt vasta yksi, viime kesänä ja sekin unessa kun poika pyöri sängystämme alas ja tippui huonossa kulmassa murtaen solisluun. Kerrossängystä on hypitty alas ja korkeille kiville on kiivetty. Naarmuja ja mustelmia kertynyt muttei mitään pysyvää. Tänään kävimme kaupungissa, minä, Neppe ja Natte. Huoh. Hetkeksi kun kääntää selän on poika jo kaukana tutkimassa porsliinikippoja tai mallinuken rintoja. En ota häntä mukaan nautinnollisille shoppailuhetkille sillä niistä on nautinto kaukana kun saa olla koko ajan silmät niskassa ja korvissa eikä keskittyä voi muuhun, tänään olis silti käytävä. Tänään löysin pojan kiipeämästä korkeita tikkaita ylös Indiskassa. Poika oli jo sen verran pitkällä menossa joten jäin vain hollille kun Natte tyytyväisenä kiipesi ylös. Ylhäältä oli hyvät maisemat ja poika hymyili leveästi. Sain lopuksi kiivetä ylsö ja nostaa hänet sylissä alas. Saimme kaikki mitä olimme hakemassa onneksi. Uima altaassa Nathan kelluu ja "sukeltaa" siskojen mukana eikä lainkaan pelkää. Trampoliinillä Nathan hyppii kuperkeikkoja jo kauan sitten keväällä. Välillä onneksi sylikin kelpaa ja se onkin ihana hetki saada ikiliikkuja syliin halittavaksi. Pusujakin saa, oikein kosteita ja pitkiä, suoraan suulle.

Datenight

Hyvä suunnittelu mahdollistaa lastemme kokopitkän kesäloman joka vuosi. Lomaillaan vuorokuukausin minä, mies ja mun vanhemmat ja minä teen lyhennettyä työviikkoa. Tälle viikolle sattui kumminkin tarve kolmelle peräkkäiselle päivälle joten vanhempani ottivat lapsemme kahdeksi yöksi kylään. Lapset viettävät nyt siis kolme päivää mökillä lemppareiden kanssa. Eilen kuulemma veneilivät ja jokainen sai vuorollaan ajaa venettä Moffan kanssa ja uineetkin ovat jopa pelastusliivit päällä. Hyvä niitä ikivanhoja pelastusliivejä onkin testata mutta hyvin ne vielä kolmenkin kymmenen vuoden jälkeen kelluttaa. Lapset saivat alkukesästä esittää yhden pienen lomamatka toiveen isovanhemmilleen ja tänään he toteuttivat sen, nimittäin päivä Power parkissa, kesän kuumimpana päivänä. Oli ollut hyvä reissu ja jäätelötkin saivat, se on tärkeä pointti!

Jäävät vielä täksi yöksi mökille kun meillä molemmilla huomenna taas aamuvuorot kello seitsemältä niinkuin tänäänkin oli. 

Oli todella outoa miettiä mitä sitä oikeen tulisi tehdä kun on kahdenkeskeistä aikaa niin paljon päiväsaikaan miehen kanssa. Töissä sitä jo vähä pohdinkin mutta päätin ottaa päivän rennosti, ja niin me teimmekin. Kävimme yhdessä Prismassa ostoksilla, tämä on harvinaista sillä minä hoidan aina itse yksin viikko-ostokset. Olin haaveillut illasta Strampenilla mutta kokki mieheni järjesti illalliskattauksen omalle pihalle ( jossa rikkaruohot ovat hullaantuneet eikä kukaan niitä jaksanu noukkia) Ribsejä ja salaattia ja jälkkäriksi jäätelöä. 

Simply marvellous ! 

Nyt on ihanan rento olo ja hilaisuus on tehnyt hyvää hermoille. Huomenna äiti tekin saatte taas nauttia luonnonäänistä siellä merenrannalla. . . . Kun tietää kuinka hyvin lapset viihtyvät ja millaisia ihania muistoja he siellä keräävät reppuihinsa, on helppo nauttia hetken vain itsensä huolehtimisesta ja olla tekemättä mitään jos siltä tuntuu. 

KIITOS äiti ja pappa kun aina autatte! 

Kyllä, mekin Pokataan

Kun olin pieni, nuori, oli Pokemon todella suosittu ohjelma ja moni pelas niitä korttipelejäkin. Itse olin iso Pokemon ohjelman fani. Viime viikkoina on koko maailma puhunut Pokemoneista kun Niantic julkaisi Pokemn Go pelisovelluksen kännyköihin. Peli on aiheuttanut jo hirmu monia uutisartikkeleita ja vallanut somen. Niin aikuiset kun lapsetkin ovat pelin vallassa ja kaduilla näkee ihmisiä tuijottaen kännykänruutua ja kävellen sitä seuraten. Peli toimii siis gps avulla ja Pokemon avatari liikkuu ympäristössäsi ruudulla niinkuin sinä häntä jaloillasi kuljetat. Matkan varrella vastaan tulee eri pokemoneja ja ideana on tietty kerätä ne kaikki " gonna catch 'em all " sloganin mukaisesti. Koko pelin idea on että pelaaja liikkuu fyysisesti itsekin pelatessaan ja helposti tulee kymmenenkin kilometriä liikuttua huomaamatta. Peli on aiheuttanut paljon liikenneonnettomuuksia ja hulluja tilanteita mutta myös saanut sohvaperunat ja masentuneemmatkin ylös, ulos ja liikkeelle ihmisten ilmoille.

 Monesti mä mietin et ois kiva mennä vaan kävelemään tai polkemaan jonnekin mutta se ei aina oo niin inspiroivaa kun ei osaa päättää minne ja kuinka pitkälle yms. Pelin myötä me ulkoiltiin 2,5 tuntia pyörillä Pokemoneja jahdaten ilman että lapset marisivat muuta kuin janoa. 

Peli on todella koukuttava ja hauska. Joka keeta kun ollaan liikkeellä ntulee vastaan monia muitakin pokemetsästäjiä. Nuoria ja vanhoja, jopa eläkäeläisiä. 

Lapsillekin on kivaa etsiä pokeja ja innostuvat uusista olioista. 

Peli on puhelimessani, lasten omiin en sitä saanut kun parent control ei toiminut. Toissaalta hyvä niin, sillä vaarana on ettei huomioi ympäristöä INR (in real life) vaan kävelee naama ruudussa ja suoraan auton alle. Siksi minä navigoin ja olen kartanlukijana, yhdessä sitten nappaamme poket pokepalloihin. 

Tämä on 2016 luvun juttu ja olen varma että tytöt muistelee näitä hetkiä kaksikymppisinä. Nathankin on tietenkin mukana metsästysretkillä ja saa heitellä myös pokepalloja.

Nakit ja mutsi kirjoittaa hyvin aiheesta täällä, ja en voi kuin olla samaa mieltä. Yleensä kun peleistä en innostu niin tässä näen enemmän plussaa kuin miinusta. 

early bird

Miehen ouhelin herätti 05.45 jolloin minä myös heräsin. Koko kesän olen ollut todella väsynyt ja pakottanut itseni nousemaan sängystä mutta tänään en saanut enää unta ja kehokin tuntui pirteältä joten nousin miettimään mitä sitä tekisi. Nathan tuli unenpöpperöisenä tepastellen huoneestaan, otin syliin ja peittelin meidän sänkyyn jatkamaan unia. Kello oli vasta kuusi aamulla mutta sain rauhassa istuskella ja miettiä asioita hiljaisuudessa ja herätä kerrankin omaan tahtiini.

 

 

 

Lapset herää poikkeuksetta siinä 7.30-8.00 välillä. Sormilla voi laskea kerrat kun on nukuttu yli kahdeksaan. Nalani on monesti se joka herää ensin, eikä osaa nukahtaa uudelleen ja tylistyneenä herättää sisarukset. Joskus Nathan voi nukkua pidempään ja Neppekin jos Nala antaisi.

Minusta kahdeksan on hyvä aika herätä vapaapäivänä. Silloin on koko päivä aikaa tehdä asioita. Henkilökohtaisesti iskee pieni ärsytys ja ketutus jos nukkuu esimerkiksi kymmeneenkin, silloinhan on jo puoli päivää mennyt ennenkuin mitään saa tehtyä.

 

Lasten huone tänä päivänä

Ei lasten huoneessa paljoa ole muuttunut mutta kun selasin vanhoja postauksia blogissa niin huomasin että voisi taas olla hyvä hetki kiertää taloa. . . 

Työpöydän alle oon vihdoin saanut hommattua Muuramen kaksi laatikostoa, kolmonen ja neppari. Ennen kun veljeni muutti tämä  neppari oli hänellä mutta sain sen tytöille noin kuukais sitten paikkaamaan toista saman merkin leveämpää laatikostoa joka mielestäni vei liikaa tilaa. Samalla pöytätaso hieman siirtyi jonka vuoksi ilmoitustaulu nyt on sivussa eikä keskellä. 

Stoken tuolit palvelee edelleen täydellisesti ja poikakin mahtuu siskojen kanssa askartelemaan. Ikean pöytälamput on tosi kivat ja tukevat. Alkuvuodesta ostin työhuoneeseen Stringpöydän ja silloin sain kaupanpäällisenä tuon pienen String pocket hyllyn joka päätyi lasten huoneeseen.

Edelleen olen aivan rakastunut tuohon zebra seinään, ja muutkin pitävät siitä. 

Siisti kello jossa selkeät numerot, oli vaikea löytää mutta sekin palvelee hyvin tässä kun kellon viisareita ja aikoja harjotellaan. Tuttumme Iso Neppe on lahjoittanut meille länsi afrikasta ostetun norsu batiikki kankaan josta tein lapsille verhokapan. Punainen kun on heidän tehosteväri, kiitos noiden punaisten askelmien yläsänkyyn. 

 String hyllylle päätyi cd levyt, Keniasta ostetut pehmoeläimet sekä tyttöjen korut ja kännyköiden tukiasema. Prismassa oli hurjat alet kun ne ramppas ja silloin löysin nuo Iittalan vitriinit. Tykkään ostaa tuotteita jotka säilyvät ja jonka arvo säilyy. Ne sopivat myös teininä ja aikuisena. Aivan kuten huoneesta löytyvät huonekalutkin. Huonekauluista kaikki paitsi tuo kaupanpäällinen eli Stinghylly on oman perheen vanhaa tai kirpparilta. Sekin jo kertoo laadusta. Jungmanni sänky maksoi kokonaisuudessaan 80e ovelle tuotuna !

Tytöt piirtelee ja askartelee paljon joten kunnon työpöytä on meille ykkös prioriteetti. Joka päivä he siinä touhaavat jotakin. Ja pöydän alle saa helposti majankin. 

Koululeikki on tämän hetken kuuma sana, ja niinkuin kuvasta näkyy sinne mennään koulureput selässä tehtäviä tekemään. Nepele sai Fjällrävenin uuden malliston Räven repun lempivärissään jossa löytyy taskut joka tavaralle ja joka on hyvä kantaa selässä vaikka painavat koulukirjat painaisivat. Saaa haluisin itsellenikin semmoisen, tykkään kun on paljon hyviä taskuja. 

Nalani sai periä mun roosan Kånkenin eskarirepuksi kun hänen reppuunsa ei mahdu A4 vihkoja. 

Nämä Kånkenin reput onkin ollut läpi aikojen muodissa ja nyt on taas kova buumi meneillään ollut jo jonkun vuoden. Hieno on kestävä materiaali ja laatu sekä vedenpistävyys ja iättömyys.

Eteisestä kun astuu lasten huoneeseen on oven ja vaatekaapin välissä hylly kirjoille ja lelulaatikoille. 

Pikkulegot, Duplot sekä junaradalle on oma laatikkonsa ikeasta. 

Nathanin pahvikirjat on alimmalla hyllyllä tarkoituksella. Vaatekaapissa jokaiselle on oma hyllynsä, ylähyllyllä askartelutavaroita ja alahyllyllä Barbiet. Lapset kun ei enää Barbietaloa halunneet vaan rakensivat kumminkin aina Barbie talonsa lattialle... Ja tällä hetkellä eivät nukeilla edes leiki enään. 

Sängyn reunalla on kori ja pallo jota Nathan kuluttaa huolella. Kissataulun olen saanut isäni isältä kun olin pieni tyttö. 

Toisella seinällä on sänky, joka on yksi parhaista löydöistäni, Muuramen Jungmanni jonka alla varavuode jonka saa nostettua jaloille. Kaikki kolme nukkuvat siis täällä. Neppe ylhäällä, Natte alhaalla ja Nala varavuoteessa. Varavuoteen paras puoli on se että lattian tulee aina olla siivottu iltaisin jotta sängyn saa ulos. Punaiset Avaroomin Zip-it päiväpeitot päällystin talvella, Ghanasta tuodulla tulijaiskankaalla. Oranssi tehoste seinä odottaa vieläkin parempaa ideaa ja inspistä tehdä asialle jotain. hah. Kuvassa näkyykin pojan kolme parasta lelua, pallo, meriroskolaiva jolla ajella sekä pikkuautojen rata.
Alla screenshot kuva kun varavuode on levitettynä lattialle. Kätevää tilansäästöä.

Meillä toimii hyvin että kolme jakaa huoneen, ainakin toistaiseksi. Meillä on ylimääräinen huone, työhuone, josta voi tarpeen mukaan tehdä lastenhuone. Kun aika koittaa. 

2 v poika

Pienen elämässä kuukaudessakin tapahtuu paljon kehitystä. Kuopus täytti kaksi vuotta alkukesällä ja meno senkun kovenee. Touhukas pieni on ja ikiliikkuja ellei löydä älypuhelinta ja jää youtubettamaan ... huoh... poika löytää jo musiikit joita haluaa kuunnella ja katsella, ei kärsivällisyyttä vielä koko musavideoo tai muumi jaksoa katsella vaan selailee nykyajan "kanavasurffaus"tyylillä. Kirjat ovat tähän asti olleet pinoja joilta hyppiä alas mutta nyt herralle on tärkeää joka ilta lukea kaikki neljä pahvista muumi kirjaansa yhdessä, hänen sängyllään istuen. Pyörii huoneessa kyllä ja kuulee kun luen tytöille iltasatuja muttei paikoillaan pysy. Päivät hän juoksee menemään eri pallolajia harrastaen tai nukenvaunuja työntäen. Hiekkalaatikollakin voi jo istuskella lapio kädessä ja pikku autot ovat ruvenneet kans kiinnostamaan. Ei silti istu ja leiki leluilla vaan tosiaan potkii tai heittelee palloja tai kuljettaa autoja käsissään ja tekee autonääntä huulillaan. Paini ja erilaiset tönimisleikit siskojen kanssa kuuluu myös lempipuuhiin. Siskot ovat hänelle tärkeitä ja onneksi hänkin heille. Tytöt piirtää ja tanssii nykyään oikeestaan koko ajan, leluilla eivät juurikaan leiki, ja näissä touhuissa pikkuvelikin on tervetullut seuralainen. Piirtäminen on hauskaa niin kauan kun tytötkin piirtävät, onneksi mahtuvat kaikki kolme heidän koulupöydän ääreen. Tanssiminen on heidän kaikkien yhteinen lempijuttunsa ja Nathan tekee perästä sitä mitä tytöt edeltä. Tytöt katsovat youtubesta musiikkivideoista koreografioita ja tekee monia tanssiesityksiä päivittäin. 

Vaunuja meidän perhe ei käytä juuri koskaan, kun liikumme jonnekin on pojalla yleensä Puky potkupyöränsä mukana, sillä Natte menee jo niin lujaa ettei juostenkaan meinaa pysyä perässä. 

Edelleen, aivan loistava keksintö. 

Puhetta poika ei tuota juuri lainkaan, tai siis puhuu se kyllä mutta paaljon vähemmän kun tytöt tuon ikäisenä. Tosin hän on kolminkertaisesti fyysisempikin kuin he olivat ja niinhän sanotaan että kaikkeen ei voi yhtä aikaa keskittyä. Ymmärtää kaiken mitä hänelle sanoo, kaikilla kielillämme ja puhuukin takaisin mutta ihan lyhyitä lauseita ja monesti vain sanoilla. 

En ole huolissani puheesta, se tulee kun sen aika on. Nyt on tärkeämpää mennä ja liikkua, 

Kova kaksvee uhma on päällä, ja itkupotkuraivarit hän vetää aina jossei saa haluamaansa, tai jos on väärä kuva vaipassa. Huoh... nyt on Liberolla jalkapallo teema vaipoissa ja vain ne joissa on jalkapallon kuva kelpaavat, muuten syntyy kauhea huuto ja rihuminen. Onneksi osaan nauraa tälle vaikkei se aina hauskaa olekaan. Onneks välillä kelpaa mikä vaippakuva tahansa. 

Kuivaksi ollaan yritetty ja boksereista Natte tykkää kovastikin mutta ei vaan kerkee ajoissa pöntölle/potalle joten mennään vielä vaipoilla vaikka se menoerä ja roskavuori olisikin kiva saada jättää taaksensa. mutta kaikki aikanaan...

paljon tunteita yhdessä päivässä

Ennenkuin Ranskan tragedia oli edes puitu iski jo uusi mellakka Turkissa viime yönä kun osa maan armeijaa yritti vallankumousta.Nyt iltapäivällä tuli jo infoa uutisvirrasta että tilanne on vissiin hallussa mutta uutta tragediaa odotellessa... Nyt on kyllä niin epävakaata koko euroopassa ja synkäks vetää noi aamulehden jutut. 

En silti meinaa ouida niitä sen kummempaa nyt täällä, mutta historian vuoksi haluan ne dokumentoida. 

Kotikaupungissamme on tapahtunut iloisia asioita. Töiden jälkeen nappasin lapset ja kurvattiin raakakakku kahvila Cake dayn avajaisissa. Porukkaa oli vielä vikalla tunnillakin paljon joten päätettiin vierailla siellä toiste. Kerittiin silti yrittäjälle Marjalle toivottaa onnea ja maistiaisia herkutella. Ihanaa vaihtelua kahvilakulttuuriin. Onhan meillä Raawka joka tarjoilee raaka ja vegeruokia sekä kakkuja mutta kaksin on aina kaunihin. 

Avajaisista suuntasimme ihanan rennon ja coolin kaksveen synttäreille. Päivänsankari on puoliksi ghanalainen joten pukeiduimme koko poppoo keniassa teetettyihin juhlavermeisiin. Ite en vaan sattunu kuvaan mutta lapset poseeras iloisina. Nathan oli puolivuotias kun hänen paidat ja sortsit teetettiin ja ajattelin silloin että kauan menee kunnes ne saa pukea päälle, mutta niinhän se aika kuluu kuin siivillä kun on lapsista kyse ja onneksi paitojen malli on niin väljä että menee vielä pari kesää. 

Kiva päivä oli, ja aina on mahtava tavata uusia tyyppejä. 

Tytötkin onneksi leikkii hyvin pienempien kanssa ja viihtyvät, ainakin vielä. 

Molemmat tytöt oikkuilee kyllä esiteinivaihetta  ja ensimmäistä kertaa, siis oikeesti, ikinä nyt ne tappelee kuin sisarukset. Se on erittäin raivostuttavaa kun he ovat aina olleet tosi symppiksiä ja besiksiä. Ovat olleet kuin kaksoset, itseasiassa ne usein haluaa pukeutua kuin samikset. Ei ne koko aikaa kinaa mutta sitä ilmenee nykyään. kyllä eikä se oo kivaa mutta ymmärrän että ihan kuuluu tuohon kasvuun. Meidän kaksiveekin harrastaa kaksvee uhmaa joten välillä on ollut todella hermojaraastavia kesälomapäiviä ja omat voimat lopussa. Mutta aina me nousemme uudestaan ja rakkaus voittaa aina. 

hiljainen hetki

Vaikkakin sotia on maailmalla sodittu koko lyhyen elämäni aikana, on silti viime vuosina tapahtunut merkityksellisen paljon terrori hyökkäyksiä. Viimeisimmästä media ilmoitti tänä aamuna. Ranskan Nice. Tai ehkä pikemminkini hyökkäyksiä on ruvennut tapahtumaan euroopassa jossa tähän asti on ollut aika lugnia. Se pistää miettimään. Moniakin asioita. Lähinnä elämän arvaamattomuutta. . . 

Oma päiväni on ollut sen verran rento ja kevyt, pojan kanssa kaksin shoppailemassa alelöytöjä että niistä ei ole syytä kertoa tälläisenä päivänä. 

Muu maa mustikka , oma maa mansikka

Aamu alkoi koleana ja mietimme aktiviteettia päivälle. Treffit oli jo sovittu ystävän ja tämän kolmen lapsen kanssa mutta se perus mitä tehtäis oli suunnittelematta. Päätettiin pakata muksut autoon ja ajaa Merikaartoon jossa Valtareilla on torjunta-aineeton ( miten kitjoitetaan?) mansikkafarmi. 

Meidän kesäperinteeksi on muodostunut mansikan poimintaa Valtareilla pari kertaa kesässä. Ihaninta on kun saa popsia suuhun kilokaupalla punaisia makeita marjoja samalla kun kerää. Näinollen lapsetkin viihtyvät. Marjaa löytyi mutta sateiden ja torjuntaaineettomuuden vuoksi löytyi paljon homeisia marjoja. 

Sain kumminkin liki viisi kiloa poimittua joten ihan perus saldo. Poiminnan jälkeen lapset leikkivät pihapiirillä ja kaikki nautimme palkaksi Rva Valtarin tekemiä donitseja ja mansikkamehua jota talo tarjoaa poimijoille. 

Heidin porukka tuli meille vielä iltapäiväksi ja me äidit oltiin aivan naatteja... Onneksi lapset viihtyy hyvin yhdessä ja me saimme puida monikkulttuurisuutta. Heidi on käymässä Suomessa aina kesäisin mutta asuu lähi-idässä, joten aiheesta on paljon keskusteltavaa. 

Lapset jatkoivat marjojen keräämistä metsästä jossa mustikkasesonki on parhaimmillaan juuri nyt. 

Koko päivän pistetty suita makiaks. 

kuulumisia

Tuli suunnittelematon paussi bloginkirjoituksesta. Ei vaan innostanut ja tuntui turhauttavalta, silloin on hyvä pysähtyä ja todeta ettei ole mikään pakko kirjoittaakaan. Viime päivinä on kumminkin tehnyt mieli jatkaa blogia joten katsotaan kuinka pitkän jatkon tämä tarina saa. 

Ollaan eletty ja oltu niinkuin ennenkin. Merkkipylväitä on saavutettu, esikoinen valmistui ensimmäiseltä luokalta ja kakkonen valmistui päiväkodista. Kakkonen täytti kuusi ja kuopus kaksi. Minä vietin kesälomani ja palasin töihin neljä päivää sitten. Niinkuin tapoihimme kuuluu lapset viettävät täyden kesäloman kotosalla tehden kesäisiä juttuja.  Tämän mahdollistaa hyvin suunnitellut lomajaksot sekä vanhempani läsnäolo. *sydän 

Säät ovat perinteisesti vaihdelleet mutta rantapäiviä on repussa muutama sekä mökkipäiviä ja paljon yhdessäoloa. 

Kuopus sai kaksivuotislahjaksi reissun Muumimaailmaan jonne mentiin koko perheen voimin halimaan laakson asukkaita. Ilo ja riemu oli suuri kun poika näki Muumit, juoksi ja halaili heitä aina kun ei laskenut liukumäkiä, hyppinyt kiviltä tai uittanut veneitä. Tytötkin tykkäsivät leikkiä muumilaaksossa ja katselivat innoissaan esityksiä ja osallistuivat Haisulin vankilaanlaitto-operaatioon poliisimestarin kanssa. 

Kesäkuussa muumimaailma tarjosi toisen päivän ilmaiseksi joten jäimme Naantaliin Villa Randalaan ( ihan sponsoroimaton linkki) yöksi. Se oli oma unelmani saada käppäillä Naantalin idyllistä rantatietä pitkin ja ihailla vanhoja taloja ja kesämenoa. Villa Randalassa tunnelma oli aivan loistava ja suosittelemme sitä kaikille jotka etsivät yösijaa Naantalista. Herättyämme lapset menivät pihalle leikkimään ja ihastelemaan pupuja joilla oli häkki aivan meidän huoneen vieressä. Bed and breakfast sijaitsee kymmenen minuutin kävelymatkan päästä muumisaarelta ja poika kulki sen pätkän Puky potkupyörällään. 

hotellihuoneemme ovi 

Lomamme menivät tänä kesänä ristiin kavereidemme kanssa mutta saimme onneksi yhden viikonlopun sopimaan jolloin ajoimme Turun saaristoon, Nauvoon heidän mökilleen. Kesää ei olisi ilman Nauvon reissua totesi mieheni. Yhdistimme lyhyelle ajalle kahdet treffit ja ystävämme saivat samalla uusia ystäviä kun Ronja ja Ursula lapsineen tulivat naapurisaarelta Korppoosta viettämään lauantai iltaa kanssamme. Yhdessäolo ei vaadi mitään kummempaa kuin ruokatarvikkeet ja kuuman grillin. Sääkin oli mitä parhain. 

Voin siis tyytyväisenä todeta että vaikka loppukesän sataisi niin olemme keränneet jo hyvät lomamuistot reppuihimme. 

Kolmentoista vuoden takainen ystäväperhe pakkasi laukkunsa ja suuntasivat viime viikolla kohti uusia seikkailuja ja muuttivat Australiaan. Olen todella innoissani heidän puolesta ja siitä että some ja netti toimii joten yhteys pysyy hyvänä. Itse olen myös saanut hyviä uutisia, pääsin hakemalleni opiskelupaikalle ja aloitan kätilönopinnot ensi kuussa. 

Iloitsen myös sitä että olen aamuisin paikalla auttamassa eskari ja koululaiset matkaan. Rankkaa tulee varmasti olemaan mutta hetkellistähän se opiskelu on. Kaksi vuotta olen jo avoimella lukenut joten puolentoista vuoden opintopisteet on jo kasassa jotka helpottaa tulevaa urakkaa. Töissä jatkan opintojen ohella mutta vajailla prosenteilla. 

Tuntuu kuin liejailisin pilvillä juuri nyt, kaikki sujuu niin hyvin, uhkasin jopa lotota kun tässä tämä hyvä voittoputki on meneillään. Voitin nimittäin maksetun loman itävaltaankin syksyksi !

Näihin tunnelmiin... 

hyvää uutta viikkoa !

Glada vappen tjoho

Simat kerkesi käydä ja rusinat paisui ja nousi pintaan vaikka seiska veen mielestä aivan liian hitaasti. Perjantaina pakkasin kamat autoon, haettiin mies töistä ja kaahattiin kohti pääkaupunkia. Ensimmäinen vappu jonka vietän lomaillessa ja poissa kotikulmilta. Vietimme vappuviikonlopun Nathanin kummejen luona Espoossa ja veimme mukanamme kevään ensimmäiset keväthelteet. Ulkona pärjäsi koko viikonlopun ilman ulkkareita! Edellis viikonloppuna kun myös olin pääkaupunkiseudulla oli täysi (taka)talvi. 

Käytiin pariin otteeseen espoossa sijaitsevissa skeittipuistoissa. Tai toinen mesta oli jumalaton aktiviteetticentteri jossa oli siis niin paljon eri lajejen urheilukenttiä ja aivan loistopaikka nuorisolle. Tytöt temppuili skooteilla ja Nathan pisti menemään puky potkupyörällään. Aivan niinkuin pallolajit niin myös nämä skeittirampilla olevat esteet ja liukuradat oli niin meidän kohta kaksveen juttu. Pojalla ei ollu mikään kiire päikkäreille kun sai vaan potkia ylös, alas ja ympäri. Tyttäret kun on arempia uskalsi nekin hienosti menemään ja hurjastelemaan kun kaveriperheen likat näytti mallia. Tuommonen paikka olis aivan ykkönen täällä meilläkin päin. 

Lähinnä me hengattiin ja oleskeltiin yhdessä. Lauantaina me naiset skåålattiin torilla muun suomen kanssa ja vietettiin iltaa Tonys deli nimisessä ravintolassa Lehtisten huippuhauskojen kavereiden kanssa. Miehemme eivät niin välitä joukkotapahtumista niinkuin esim. vapusta jolloin oikeestaan vaan on ahdasta kaikkialla ja jutellaan sinnetänne joten he jäivät lasten kanssa. Kotiin tultiin bussilla josta jäätiin pois 4km ennen kotia polkeaksemme Fannyn pyörä kotia hänen työpaikaltaan keskellä yötä. En ole kyydinnyt ketään jopparilla sitten teinivuosien ja hauskan illan jatkona se loi juuri sopivan hauskaa eksotiikkaa muuten niin aikuiseen elämään. Toinen vaihtoehto olisi ollut ottaa taksi suoraan ovelle niinkuin miehet yritti ehdottaa... 

SKÅL! 

jälleen viimetingassa simanteossa

Instagram paljastaa että vappu pääsi tänäkin vuonna yllättämää. Jotenkin huhtikuu on vaan vilahtanut ohi silmien enkä ole uskoa kalenteria kun se sanoo et jo sunnuntaina on toukokuun enaimmäinen. Noh lasten rakkolat on sen verran kuivuneet jotta kauppaan päästiin hakemaan muutamat puuttuvat ainesosat. Vielä kerkee sima käymään juhlapäovään mennessä. Vaikken simasta niin välitä on sitä lasillinen saatava munkin kaveriksi vappuna. Tänä vappuna poiketaan kaikista traditioistamme ja vietetään se pääkaupungissa Naten kummeilla. Viemiseksi sopii siis mainiosti tuo vappujuoma.

pilkukkaat lapset

Samalla kun minä nautin naisten seurasta pääkaupunkiseudulla niin miea hoiti vesirokkoaia muksuja kotipuolessa. Sen taudin ainut hyvä puoli on ettei sitä enempää kuin kerran tarvi sairastaa. Pilkukaitta ovat lapsemme mutta todella reippaita potilaita mitä ny Natte vähä valvottanut eikä rakkulaisella suulla ruoka maistu mutta muuten suht ok. Parasta on että ollaan jo parin päivän päästä selätetty koko sairaus ja saatu se pois elämästä. Ihmeen monta vuotta meni ennenkuin se tarttui ja onneka kaikilla kolmella ollut eikä saikkuviikkoja oo kertynyt montaa. Onneksi tälle lomaviikolleni ei ollu sen suurempia suunnitelmia mutta ens viikonlopuksi ajetaan taas pääkaupunkiin, yoain nyt koko perheen voimin vapunviettoon!