Tänä vuonna vietettiin aivan kuten joka vuosi tähän mennessäkin Huvilakaudenpäättäjäisiä viime viikonloppuna. Eri kokoonpanolla vain. Vanhempani antoivat mökkimme lainaan tälle juhlaviikonlopulle kun atooppikko ystäväni tulivat treffeille ja kokemaan samalla pohjanmaalaisen loppukesän tradition. Nämä atoopikkoni opin tuntemaan yksitoista vuotta sitten kanarialla iholiiton järjestämällä kuntoutusreissulla ja siitä lähtien olemme tapaillu ja oltu toistemme tukena kaikessa muussakin kuin vain atopian kanssa. Seuranamme tänä lauantain juhlana oli Rauni myrsky joka vei hetkeksi sähkötkin ja kaatoi monia puita. Kävimme silti lasten kanssa metsässä jossa muut bongasi kanttarellejä kun minä kuljin Nathanin tahtia perästä. Poika jolla muutenkin oli raskaampi maasto pienine jalkoineen pyshtyi nimittäin jokaisen mustikan luo poimimaan ne suuhunsa, ja mustikoita oli ylipaljon ja valtavan kokoisia.
Yhtäkkiä oltiin eksytty metsässä suolle jonka läpi rämmin poika kainalossa. Vajosin polven syvyyteen lieruun mutta sain pojan onneksi sopivasti istutettua mättäälle joka sattui vieressä olemaan. Siinä Natte istui ja ihmetteli mitä mä touhusin kun revin jalkaani suosta. Hatunnosto crocs saappaille jotka pysyivät tukevasti jalassa eikä jääneet mutaan ja jotka pystyi tyhjätä ja jatkaa matkaa liki kuivin saappain. Seikkailu oli sekin reitti.
Sieniretken jälkeen grillattiin hamppareita ja lämmitettiin sauna. Nathan nukahti saunan jälkeen petiin kympin maissa jolloin me muut mentiin ulos ihailemaan rantaviivaa pitkin näkyviä ulkotulia ja vastarannan kokkoja. Myrskyn vuoksi ulkotulet piti sijoittaa hieman kivien taakse eikä ihan yhtä monta lyhtyä saatu palamaan kuin oltaisi haluttu mutta silti tunnelma oli kohdallaan.
Katottiin raketteja joka puolelta ja ammuttiin kaksi omaakin joista tuli monta ilotulitusta.
Liki puolilta öin meni likatkin petiin ja me aikuiset naiset jatkettiin vielä vähä ilman lapsia.
Perinteinen huvilakaudenpäättäjäinen. Eikä edes satanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti