Ensi viikolla täytän vuosia, yhden päässä pyöreistä... se pistää vähän miettimään. Hieman tuntuisi siltä kuin olisi ikäkriiseilyn vuosi tiedossa vaikka toissaalta olen jo ruksinut to do listaltani monia asioita ja saavuttanut melkein kaiken haluamani. Se että ei vielä asuta Keniassa ei edes oikeesti häiritse minua, suunitelmat on ja pysyy mutta aikataulut muuttuu ja elämäkin.
Minulla on perheeni ja työni sekä jatko opinnot alalla joka tuntuu omaltani. Oma koti ja auto, enää koira puuttuisi? Noh se löytyy naapurista, samoin kissat.
Miksi sitten pääni huutaa että minusta tulee vanha, vaikka tiedostan että vuoden päässä kolmestakymmenestä ei todellakaan ole vanha.
Koulun ruokalassa ikäni iski päin naamaa kun kurssikaverini ilmoitti että hän täyttää samana päivänä kuin minä, kaksikymmentä! Lause vei minut sekunnissa yhdeksän vuotta taaksepäin elämässäni. Se oli hiukeeta aikaa, muistot ovat hyviä niiltä ajoilta. Olin nuori ja maailma oli avoin minulle, kompassi osoitti silti koko ajan itä afrikkaan. Tanssilattiat kutsuivat, ystävien kanssa tehtiin paljon jänniä juttuja ja pidettiin todella hauskaa. Olin rakastunut ja pian kasvatin esikoistamme vatsassani.
Vuodet tuntuvat minuuteilta ja sitten yhtäkkiä ne tuntuvatkin todella kaukaisilta. Paljon on tähän vuosikymmeneen mahtunut. Kaikkea mitä elämältäni toivoin. Minunhan tulisi siis iloita tätä aikaa eikä stressata numeroa jolla todellisuudessa ei ole merkitystä.
On vaan niin hienoa sanoa että alkaa kakkosella, sitten ensi vuona kolmonen hämää ja astuu jotenkin virallisemmin pois nuoruudesta. Olenko ihan hassu ajatuksineni? Todellisuudessa tiedän ettei se kolmekymppinen tule missään tuntumaan, mutta silloin suunnittelin kerrankin juhlia syntymäpäivääni ja vuosikymmenen vaihtumista.
Tänä vuonna mennään vielä kahvittelu linjalla. Tulihan tämäkin syntymäpäivä yllättäen, juuri tänään kaupassa mietin että mitä leipoisin sitten kahvitteluille, kun kotona tajusin että saan leipoa ne jo nyt viikonloppuna!
Oli miten oli, kaikki on hyvin.
ps. pian yhdeksän vuotta sitten syntyivöt myös rastani. 050607*
ps. pian yhdeksän vuotta sitten syntyivöt myös rastani. 050607*
3 kommenttia:
Ikä on vain numeroita. Olet juuri sen ikäinen kuin tunnet olevasi... Eri päivinä siis eri ikäinen ��
Mä olen jäänyt ajatuksissani sinne esikoisen syntymään. Enkä ole vuosien varrella jäänyt miettimään, että ikää on tullut. Tunnen itseni yhtä nuoreksi kun silloin. :)
Ekan kerran tunsin itseni vanhaksi kun esikoinen aloitti koulun, ajatella olin niin vanha että mun lapsi meni kouluun.. (olin 26v) ja toisen kerran oli ikäkriisi kun täytin 40, tajuntaan iski et keskimäärin n puolet elämästä oli mennyt ja mietin mitä ehtisin/haluaisin tehdä sillä toisella puolella.. Sen jälkeen en ole iästä ottanut kriisiä, yrittänyt vain elää elämää :)
Jos miettii et mikä olis vaihtoehto sille että ei täyttäisi vuosia niin mieluummin elää täysillä, itsestänsä ja rakkaistansa huolta pitäen, samalla jos voi niin myös muista omien mahdollisuuksien mukaan, eikä murehdi asioita joille ei voi mitään..
"Elämän hyvät hetket kertyvät vuosien myötä"
Lähetä kommentti