Kullttuurieroja !?

Eilen puhuttiin miehen kanssa suhteemme kulttuurieroista. Hän oli viimeyön ystävillään ja minä vuorostani menossa tänään tanssimaan. Kumpikaan ei usein tuolla yössä hillu mutta molemmilla on oikeus ja vapaus mennä jos näin tykkää.  Tästä puhuimme, kuinka jos asuisimme Keniassa minä en enää saisi liikkua miespuolisten ystävieni kanssa enkä saisi käydä tanssimassa. Miksi? Siksi että olen nainen, vaimo ja äiti. Mieheni ei ajattele noin mutta yhteiskunta, ja häntä pidettäisi huonona aviomiehenä jos sallisi minulle moisen vapauden. Ehkä meidän ikäluokka, varsinkin, pääkaupunkiseudulla, on avarakatseisempi nykyään mutta vanhempiemme ikäluokalle tämä on tavallista. Ihan niinkuin kaikissa (uskallan väittää että kaikissa) suhteissa ja varsinkin monikulttuurisissa niin luodaan se oma tie jota kuljetaan. Ei ole yhtä oikeaa eikä toista väärää.

Myös se kummassa maassa asumme vaikuttaa.

Täällä olemme yhteiskunnankin silmien edessä tasavertaiset, siellä taas emme ainakaan vielä. Näin kärjistäen.

 

2007

 

Mainitsin jo postauksessa rastoistani kuinka on helpompi saada miespuolisia kavereita keniassa. En ole ennen osannut ymmärtää miksi kunnes kaveri joka asuu keski-idässä paikallisen miehen kanssa kertoi oman teoriansa. Meillä skandinaavinaisilla on täysin samat vapaudet kun miehiellä ympäri maailmaa. Tämä on mahdollisesti yksi syy miksi meidän on helpompi samaistua heihin sillä olemme tasavertaisia, yhtä vapaita menemään ja tulemaan. Naiset maailmalla on yleensä sidottu kotitöihin ja perheen hoitoon joten heitä ei ensinnäkään näe yhtä paljon emmekä pysty samaistumaan heihin yhtä helposti. Moni heistä voi myös olla meille vapaille vaaleille naisille kateellisia ja moni meistä on myös kokenut kadehdintaa.

Tämä teoria kuullosti korviini järkevältä.

Siksi yksi pelkoni onkin kuinka ja mistä löydän ympärilleni naisia joiden kanssa olla ystävä ja kehen voin luottaa. Miespuolisia ystäviä minulla jo on ja onneksi mieheni on ok asian kanssa, ovathan hekin nykyään ystäviä. Ongelmaksi ei ole ikinä koitunut se että menen markkinoille tai limsalle miesystävieni kanssa.

Puhutaan usein kolmannesta kulttuurista joka syntyy kun kahden kulttuurin ihmiset raknetaa kodin.

Vaikka lapinpoika rakastaisi eteläsuomalaista naista olisi heidänkin suhteessa kulttuurillisa haasteita, joka perheellä on se oma kulttuuri ja tavat toimia joten kahden ihmisen yhdessäolo on aina ns kolmas kulttuuri.

 



2010

En ikinä voisi vaatia ei-suomalaista miestäni suomalaistumaan enkä myöskään suostu unohtamaan juuriani. Lastenkin kasvatuksessa ollaan poimittu meidän mielestä parhaat opit ja tavat molemmista kulttuureista arkeemme ja heidän kasvatukseen. Asia josta olimme molemmat heti samalla linjalla on ettemme ikinä lyö lapsiamme, se kun valitettavasti on Keniassa ja muuallakin maailmassa vielä tavallista. Tietyt sanat ovat parempia suomeksi/ruotsiksi/swahiliksi ja esimerkiksi anteeksi/pahoitteluni/lohdutetaan kun toinen on kaatunut tms käytetään poikkeuksetta swahilin sanaa pole joka on todella kattava ja sopiva sana ja jolle ei ole suomeksi tai ruotsikis yhtä hyvää sanaa.

En ole ikinä seurustellut suomalaisen kanssa niin vakavasti että osaisin verrata miten tämä suhde eroaisi suomalaissuhteeseen. En mysökään huomaa niitä ns kulttuurieroja arjessani, olenhan jo kymmenen vuotta viettänyt aikani itä afrikkalaisten kanssa ja sen myötä itsekin muuttunut ja maailmani avartunut. Jos jonkun vinkin antaisin ihmiselle joka on rakastunut ulkomaalaiseen mieheen olisi se että tutustukaa molemmat toistenne kulttuureihin jotta ymmärrätte toisianne. On myös hyvä katsella ympärilleen sillä se miten asiat suomessa tehdään ei ole aina se ainut tai oikea tapa toimia ja tehdä asioita ja joskus voi myös havahtua siihen kuinka hyvin meillä onkin asiat täällä Suomessa.