Viime päivät olemme viettäneet ulkoilmassa. Kevät alkoi oikein rytinällä kun mittari nousi lämpölukemiin ja ulkona tarkeni leggingseillä ja paidalla. Ruoanlaittokin on sujunut ulkoilmassa grillin äärellä. Kyllä se vaan niin on että minun olisi vaikea asua paikassa jossa ei olisi omaa pihaa jossa hillua. Mehän jaamme pihan kolmen naauprimme kanssa mutta silti tämä tuntuu ihan omalta ja yleensä on seuraa ulkona kun istuskelee.
Syksyllä istuttamani sipulit tuottavat tulosta ja pian saamme toivottavasti tulppaaneja ihaltavaksi. Marjapensaat ja raparperitkin ovat heränneet henkiin ja yrttimaallakin näkyy jo kevät- ja ruohosipulia!
Jotenkin kevät on niin kaunista ja ihanaa aikaa kun kaikki herää henkiin ja kaikki ihanat kesäpäivät ovat edessämme.
Luulisi että syksy on kausi jolloin ihmisiä masentaa mutta tyypillistä on että ihmiset sairastuu masennukseen keväällä. Itse en ole sairaan masentunut mutta vaikkakin nautin täysin rinnoin kaikesta ihanasta jota kevät tuo tullessaan niin monesti mieli on haikeekin ja hieman alakuloinen keväisin.
En osaa sanoa liittyykö tunteet odotuksiin joita on tulevalla lämpimälle kaudelle vai mistä lie nuo kummalliset ajatukset ja väsymys.
Niin se vaan kumminkin on että kevätmasennus on yleistä.
Onneksi olen aikuistunut ja tunnen itseni sen verran hyvin etten tee asioita joita en halua ( poislaskettuna tiskit yms kotiaskareet) tai en ryhdy leikkeihin joissa en viihdy.
Sekin on tullut opittua kantapään kautta.
Olen luultavasti psykpuolella töissä juurikin siksi että olen kuuntelija ja lohduttaja tyyppiä.
Näin jälkeenpäin katsottuna tunnistan monta tapausta ja monta tuttua joita kuvittelin ystävikseni mutta jotka käyttivät minua hyväkseen voidakseen itse paremmin.
Tälläiset tyypit imevät suuren osan minun energiastani ja olen päättänyt että se on loppu nyt. Ei minun tarvitse tehdä sitä ellen jaksa enkä varsinkaan jos en saa suhteesta mitään hyvää itselleni.
Voin paremmin kun tiedostan tämän asian ennenkun on myöhäistä.
Niinhän ne sanoo että kun tulee paha paikka niin tietää ketkä ne hyvät ystävät ovat, ja vaikkei elämässäni sitä "pahaa paikkaa" ole tullutkaan niin näiden kokemusten jälkeen tiedän ketkä ovat elämässäni pysyäkseen ja ketkä ohikulkumatkalla ja toivottavasti kuulen ne hälytyskellot ajoissa jatkossa. On aika keskittyä omaan hyvinvointiin ja olla kerrankin itsekäs!
Meni syvälliseksi mutta pelkään esikoiseni perivän tämän ominaisuuden ja haluan hänen ymmärtävän tämän asian ajoissa ettei uhraa itseään liikaa elämässä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti