Minusta on mielenkiintoista puhua rahasta. Rahasta puhuminen kun suomessa on aihe josta ei puhuta. Onko ns. paskaa palkkaa olemassa vai onko vain paska tuuri jos sairastaa kalliilla lääkkeellä hoidettavaa sairautta tai ei osaa pyörittää talouttaan taloudellisesti?
Kysymys heräsi äsken kun selailin facebook statuksia jossa kaveri avautui siitä kuinka kolmen lapsen perheellä ei meinaa saada säästöjä kahdella lähihoitajan palkalla. Elämme kaikki erilailla ja sen myötä rahanmenokin vaihtelee perheittäin.
Meillä mies opiskelee ja tekee keikkaa siinä sivussa joten rahallisesti olemme varmaan köyhien luokassa. Tukia ja apurahoja meille ei tule ja silti pärjäämme hyvin tässä neljän hengen taloudessa. En ole koskaan tuntenut itseäni köyhäksi vaikka varmaan gallupeissa meidät siihen ryhmään luokiteltaisiin. Olen pystynyt ostamaan haluamani luomu ruoat ja syöttämään perheelleni laidasta laitaan eri ruokalajeja. Kokkaamme aina itse mahdollisimman alusta asti. Automme kulutta bensaa ja enemmän pitäisi pyöräillä kunhan nuo lapset vähän pidemmälle jaksaisi polkea. Vaikka suosin kirppareita niin tulee uutuuksiakin ostettua. Sanotaan että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa ja se onkin aika totta joten yritämme mahdollisuuksien mukaan satsata laatuun. Monesti laatutavaraakin löytyy kirpparilta ja silloin voi luottaa että tuote kestää omankin käytön.
Hyödynnämme työpaikka etujamme sekä tarjouksia. Keskitän ostokseni S-ryhmään sillä silloin tilille voi tippua muutama hilu ekstraa kuukauden lopussa jotka lepäävät tietämättäni vihreän kortin uumenissa.
Olen joskus ennenkin miettinyt miksi en tunne itseäni köyhäksi? En ole juuri koskaan saanut viikkorahaa sillä sain ensimmäisen palkkatilini yksitoistavuotiaana. Olen siis oppinut pienestä pitäen käyttämään rahani oikein sillä jos jotain halusin se meni omista rahoistani.
Me muutettiin kesällä omaan kämppään joka on 30 neliöö pienempi kun vuokrakämppämme oli.
Perusteluna ettemme tarvitse 108 neliötä jonne rehata lisää kamaa ja jossa kaikki oli niin suurta.
Edelleen asumme neliössä jossa on hyvin sijoiteltu neliöt ja tilaratkaisut ovat täydelliset. Säilytystilaa on mutta juuri sen verran mitä tarvitsemme. Liikkumatilaa on mutta ei tyhjätilaa joka kuluttaisi ylimääräistä rahaa.
Tytöt jakavat huoneen, ja saavat jakaa sen aina ellei tule jotain kummallisuuksia jonka vuoksi omat huoneet tulisi tarpeen. Vieras/työhuone pysyy siis ellei joskus synny poikaa joka ehkä kouluiässä tarvitsisi sukupuolen takia oman huoneen?! vai tarviisko? Noh mahdollisuuksia on...
Sanotaan myös että lapset ovat kalliita.(tästäkin keskustelua naamakirjassa) Pureskelen väitettä sillä en oikeen ole samaa mieltä. Jos tyydyttä vain lapsen tarpeet niin rahaa ei paljoa mene mutta jos tyydyttää kaikki halut niin tulee kalliiksi. Niinkuin edellä jo mainitsin niin halvat ulkovaatteet eivät kestä lapselta toiselle yhtä hyvin kuin paremmanlaatuiset ja kulutustakestävät. Pitääkö pojalla olla sininen ja tytöllä roosa vai voisiko sisko periä veljeltään ja päin vastoin?
Voisiko satsata kestovaippailuun jossa säästää selvää rahaa?
Pitääkö olla merkkituote kun saman saisi halvemmallakin?
Tarviiko joka lapsi oman huoneen vai jakaisko ne huoneensa ihan vaikka vaan siksi että rahat riittäisi muuhunkin kuin asumiseen?
Tarvimmeko niin isoa asuntoa/autoa muutenkaan vai onko se vain yhteiskunnan latelema mielikuva?
Voisiko ekaluokkalaiselle ostaa ihan perus 100 euron puhelimen vai tarviiko hän sen 700 euron iphonen niinkuin luokkakavereillaan?
Kaikilla valinnoillamme opetamme lapsiamme rahan merkityksestä ja käytöstä.
Meillä puhutaan jo lapsillemme rahasta.
Äiti menee töihin jotta saataisiin ruokaa jäkaappiin ja jotta katto pysyy pään päällä. Isi opiskelee sillä se on tie joka tulee kulkea että pääsee hyviin töihin ja niin edelleen...
Tottakai minäkin odotan sitä päivää kun mieheni valmistuu ja pääsee keskittymään työntekoon. Päivää jolloin elämme kahdella palkalla. Nyt tuntuu siltä että silloin olisin jo rikas!
Meillä kun toinen kotimaa on kaukana afrikassa niin tarvitsemme matkakassan päästäksemme siellä käymään riittävän usein, ilman niitä matkakuluja olisin jo miljonääri!
Ajatuksia?
8 kommenttia:
En av de största insikterna med barn är att de inte kostar ett skit (iaf som små). Folk varnade hur BLÖJOR ba ruinerar en, men det är nu verkligen inte sant. Allt går att göra billigt!
De va just de ja va ute efter ;att man kan påverka hur dyra barnen blir.. Det finns ju undantag, men överlag!
Minua on ärsyttänyt, kun kaiken maailman testeissä (esim. Hesarin uusi luokkakone) minut luokitellaan vähävaraiseksi, vähäosaiseksi, köyhäksi jne. vain pienten tulojeni takia. (Tuloni ovat isoimmillaan olleet kai 1700e/kk ja nykyään vähemmän.) En ole IKINÄ kokenut olevani köyhä, vaikka olen melko huono suunnittelemaan rahankäyttöäni. Tiukinta on ollut silloin, kun olen elänyt opintotuella ja keikkatöillä, mutta silloinkin on rahaa riittänyt ulkona syömiseen, kahvilla käymiseen jne joten en todellakaan ole ollut köyhä.
Sain kerran kauheat kilarit kun IS:ssä oli juttu jostakin Harrista joka valitti että isoillakin tuloilla tekee niin tiukkaa kun verottaja vie leijonanosan. Harri valitti että "kun palkasta ostetaan pari ulkomaanmatkaa vuodessa, lasten ja aikuisten vaatteet sekä uudet huonekalut, täytyy ottaa lainaa, jos haluaa jotain vähänkin isompaa!". Ehkä Suomessa on vähän vääristynyt käsitys siitä, mitkä asiat kuuluvat perusoikeuksiin (pari matkaa vuodessa, jatkuva vaatekaapin ja sisustuksen uudistus) ja niinpä kuka tahansa alle 2000e/kk tienaava on "köyhä".
Meinasin myös kerran kilahtaa kaverilleni, joka valitti, että he ovat köyhiä. Onhan perheellä toki pienehköt tulot, mutta kuitenkin kahdet tulot. Jos heillä on varaa pitää kahta autoa, venettä ja koiraa, niin en sanoisi, että ovat köyhiä. Ehkä ymmärsimme sanan eri tavalla.
Kuten sanoit, valintoja kaikki. Minä ja vanha työkaverini saimme pienet palkkamme riittämään, ei nyt ehkä ihan pariin matkaan vuodessa, mutta kuitenkin matkoihin rakastamiimme paikkoihin silloin tällöin. Samalla muut, paljon enemmän tienaavat työkaverimme ihmettelivät, miten meillä on varaa tuollaiseen. Valintoja.
TUlipa pitkä jorina :) Kuten huomaat tätä on vähän mietitty. Varsinkin nyt, kun on lapsi (ja äitiyspäivärahalla, lapsilisällä + minimielatusmaksulla tunnen itseni suorastaan rikkaaksi!).
Kiitos pikku square kommentistasi, keskustelua mä just halusinkin :)
Niinhän se on , niinkuin Harri sanoi ettei oikeestaan ikinä ole tarpeeksi rahaa... Mitä enemmän on sitä enemmän käyttää. Mutta ainakin hyvä kuulla että olemme aika samoilla linjoilla.
No niin Liberata armaani ;) Me ollaan köyhiä. Ollaan oltu sitä kaikki avioliittovuotemme, koska aina on jompikumpi tai molemmat opiskelleet. Itseasiassa, jos oltais tämän yhteiskunnan mallien mukaan toimittu, ei meillä saisi vieläkään olla lapsia. Koska, kun perhettä aletaan suunnittelemaan nykyään pitäisi olla valmis ura molemmilla, vakituiset työt, iso auto ja talo jossa on vähintää joka lapselle oma huone dvs vähintään 120 neliöö. Meillä on tällä hetkellä tiukkaa, se on tunustettava. Tämä johtuu omasta valinnasta olla lasten kanssa kotona ja tehdä vähemmän töitä. Joskus aikoinaan päätin, että kaikista tärkeintä on että mamma on lastensa kanssa niin pitkään kun hyvä on. Toki välillä harmittaa kun rahat kuluu elämiseen bensaan, ruokaan, talolainaan ja muuhun elämään. Säästöön ei jää, mikä on huonompi juttu. Näin se menee. Se on totta, että lapset ovat kalliita, jos heille ostaa kaikki uutena ja merkkijutut. Lapset eivät tule kalliiksi kun heille hommaa kuteet kirppareilta ja ostaa vähemmän materiaa :) Ja sä oot ihana <3
Kiitos jossu kommnntistas! Ne on ne valinnat. Onneksi voimme myös valita pienemmän budjetin ja suuremman rakkauden kun kaikki eivät voi valita köyhyyttään. Sä ootkin hyvä roolimalli neljän lapsen mamma ja Sisustaja ja lantin venyttäjä. Maltti on valtti vai kui se meni ;) ihana olet sinäkin!!
Kommentoin jälkikäteen, nyt kun pääsen ajan kanssa kahlaamaan vanhoja päivityksiä läpi :)
Itse tulen valmistumaan ammattiin josta en tule tienaamaan paljon, ja se on ollut oma päätökseni. Mielestäni kyse on paljolti siitä mihin on tottunut: Kun rahaa on, sitä kuluu heti enemmän. Huomaahan se siitäkin miten sitä itse tulee osteltua turhia juttuja ja otettua kauppareissulla ylimääräisiä herkkuja koriin, ihan siksi kun tuntuu että siellä tilillä on niitä euroja mitä törsätä. Puoleen kuuhun mennessä ollaan taas palattu ruotuun :D
Itsellänikin huvittaa se, miten Suomessa lokeroidaan ihmisiä kuulumaan ties mihin luokkiin. Asenteesta se enemmänkin on kiinni.
Minun toiveeni on, että raha riittäisi. Sitä ei tarvitse olla paljon, mutta kuitenkin sen verran ettei laskujen maksamista tarvitsisi huolehtia illalla nukkumaan mennessä suremiseen asti.
Hyviä ajatuksia sinulla, hyviä pohdintoja! Ja olen muuten niin samaa mieltä tuosta lasten kalliudesta. Kyllä se pikkuvauvakin varmaan kalliiksi tulee jos ostat kaikki 56/60/74/86-koon vaatteet uusina kerran kuussa ja käytät kertakäyttövaippoja, ostat purkkiruokaa.. It's up to you :)
Saana: kiva että olet jaksanut kahlata cyberspaceä:)
Totta joka sanasi. Kunhan ei tarvitse murehtia laskuista ja pystyy elämään ns normaalia elämää niin kaikki hyvin, olimme sitten lokeroitu mihin tahansa ruutuun.
Mua voi vaan vähä ärsyttää jos ja kun hyvinpalkatut ihmiset valittaa ettei rahat riitä... Se on valinnoista kiinni!
Lähetä kommentti