hiihtoloman viimeinen

Aih hitsi mikä hiihtolomasää, ollut ihan nimensä veroinen! 

Tänään käytiin golfkentällä talviriehassa.

Väkeä oli kivasti ja paljon tuttuja joiden kanssa tietenkin jäin suustani kiinni joka nurkalla. 

Nathan tutki paloautoa innoissaan ja tytöt kyselivät tarkempia kysymyksiä kaikista letkuista yms palomiehiltä, opin siinä itsekin uutta. 

Lopussa kaksi kolmesta väsyi ja huumori romahi sen myötä...

Kotona kerättiin uusia voimia ja loppuilta on mennyt lasten pikkuserkkujen kanssa touhaten. 

On niin hienoa että meillä serkuksilla on aika samanikäisiä lapsia ja olemme heidän myötä tekemisissä enemmän kuin olisimme ilman lapsiamme. 

Serkkuja lapsilla on vain yksi, kuukauden ikäinen, mutta pikkuserkkuja onkin enemmän. 

Hiihtoloma vetää viimeisiään ja huomenna alkaa jälleen arki. 

Ihan sopivan pituinen loma tämä mielestäni on ja tekee lapsille ja heidän koulumotivaatiolle hyvää. 

kuulumiset

Toinen harjoitteluviikko leikkaussalissa hanskassa ja hanskat tuntuisi olevan ihan tallellakin. Olen viihtynyt tosi hyvin ja ala on mielenkiintoinen. Paljon erilaisia toimenpiteitä ja leikkauksia olen nähnyt ja parhaani mukaan avustanut salissa. Tahti on intensiivinen ja kaikki on uutta joten iltaisin olen ollut aika väsynyt. 

 

Täällä pohjanmaalla on vietetty hiihtolomaa tämän viikon mutta kun minulla eikä miehellä sellaista ole niin lapset on viettänyt viikon mummilassa. Parina iltana ollaan haettu lapset hetkeksi pois jotta vanhempani saivat hieman hengähtää. Tämä viiden yön mummila reissu on pisintähän asti mutta huomattavasti kivempi herätä ja nousta rauhassa kuin että olisimme vieneet heidät mummilaan aamusta töihiin mennessämme.

Sää on ollut miellä tosi hyvä, alkuviikosta aivan täydellinen ja sitten satoi muutamanpäivän ja oli loskaa mutta nyt taas kylmeni. Laskiaissunnuntai vietettiin pulkkamäessä mummin ja moffan sekä veljeni ja tämän tyttöjen kanssa. 

 

Pulkkailun jälkeen maistui hernekeitto ja laskiaispullat mummilassa. 

 

Natte oli maalannut mustat viivat naamallensa aamulla minun ripsarilla jonka oli lattialta löytänyt...

 Kerkesin täyttämään pyöreät kolmekymmentäkin viikko sitten ja niitä kahviteltiin suvun kanssa ja pienellä kokoonpanolla myös ystävien kanssa. Mahdollisesti kesälle sitten puutarhajuhlat. 

Kaiken kruunasi tuo edellisen postauksen kihlaus joka minulle tuli täysin puskista. 

Mies joka ei ylläreitä osaa pitää salassa oli jo joulun aikaan suunnitellut kosintaa ja kysynyt kättäni mun iskältä sekä suunnitellut sormuksen jonka hänen kultaseppä ystävänsä sitten teki minulle. 

Lumihiutale jonka keskellä kenialainen kivi.

Aivan todella mahtava yllätys !

Kun sormus oli valmis ja hän sai sen niin ei hän enää malttanut odottaa vaan kosi samana iltana. 

Lapsetkin tiesi kosinnasta eivätkä hekään paljastaneet mitään ennakkoon, aikamoista ! 

Vaikka yhdessäoloa on jo kymmenen vuotta ja lapsiakin kolme oli tämä hieno hetki. Ei tämä ole sitonut meitä mitenkään vahvemmin yhteen sillä vahvasti olemme tähänkin mennessä oltu yhdessä perheenä mutta askel lähemmäs yhteistä sukunimeä joka on minulle tärkeämpää kuin tuolle kihlatulleni.

Mimi na wewe kama pete na kidole

Odotusta liki kymmenen vuotta

eikä ihan suotta.

Korun pyöreän hän tänään antoi 

ja kysymyksellään minut taivaisiin kantoi.

Ajatuksella suunniteltu yksilö

tämän suhteen nyt sinetöi.

23.2 2017

Mimi na wewe kama pete na kidole

Minä ja sinä kuin sormus ja sormi

pojan huone vol II

Vietetään kotipäivää pojan kanssa. Ennen ulkoilua leikittiin autoilla tämän huoneessa ja jossain kohtaa kun poika jätti mut ja alkoi leikkimään itsekseen niin minä räpsin muutaman kuvan.

Alla kuva liukuoven takaa jossa pojalla on leluja, vaatteensa sekä perheen lautapelit. 

 Lääkärilaukku, leikkiruokia, dinoja, autot sekä junarata...

 Sängyn päätyyn laitoin tovi sitten minimanista löytyneen hyllyn jossa kirjat sen sellaiset. 

Kirpparilta löydetyt  Salama ( puuttuu kuvasta) sheriffi ja Dusty pehmot olivat pojalle iso hitti ja ovat päivittäin mukana touhuissa ja öisin unikavereina.

Sänky on Ikean tuotantoa (hemnes) joka ollu meillä jo siitä asti kun tänne muutettiin ja tämä huone toimi vierashuoneena. Siinä tuo kaksvee nukkuu hyvin yönsä. (siirtyi heti pinniksestä yks vuotiaana 200x80 kerrossängyn alapetiin) Sen alla olevat kolme laatikkoa nielee hirveesti tavaraa ja pojan muutettua tänne sinne laitettiin Duplot sekä naamiaisasut yms.

Huone on täydellisen kokoinen ja leikille on varattu paljon lattiatilaa jonka mahdollistaa nuo säilytysratkaisumme.

 Poika sai Ikeasta (påhl) kirjoituspöydän joka kasvaa pojan mukana. Samasta firmasta löytyi myös tuoli jonka korkeutta saa säätää. Vanha 90-luvun kasettisoitin toimii hänen musiikkilaitteena, ja valkoisessa laatikossa onkin jemmassa monen monta satukasettia. 

 Enää oikeestaan vaan matto ei sovi kokonaisuuteen mutta siitä ei ole asukas itse moittinut ;)

Barbien paluumuutto

Lapset on aina änkemässä mukaan kun teen jotain naapuri Ninan kanssa, tänään etsimme pihasuolaa kellarista kun tytöt bongasi jemmaan laitetun Barbietalonsa. 

Niin kauniisti he pyysivät jotta nostin sen kotiin ja pesin sen heille taas käyttöön. 

Järjestelin heidän kanssa taloa ja puimme alastomat nuket. Neppe haettiin kuudelta testaamaan korista kaverin kanssa ja Nathan viihtyi daddyn kanssa joten minä ja Nala vietettiin ilta Barbejen kanssa. Nala muistutti ja opetti kuinka nukeilla leikittiin, mua kylläkin enemmän kiinnostaisi se somistaminen ja kodin tekeminen mutta kuulemma hyvin leikin. 

 

Viime pääsiäisenä he saivat tuon talon mutta se laitettiin kesällä sivuun kun he kumminkin levittivät leikit ympäri huonetta. Saas nähdä kauanko se nyt pysyy *virne 

poikien aamupäivä ja habi habi habi

Nepen piti kuskata sukset koululle ja Nalalla oli liikkatunti isosiskon koululla joten päätin vaparin kunniaksi heittää heidät koululle. Samalla sovittiin puisto ja lounastreffit kaverin kanssa jolla sama päiväohjelma. Kymmenen päivän ikäerolla syntyneet kuopuksemme temmelsivät junapuistossa jonkun aikaa. Molemmat kumminkin jätääneet aamupalat syömättä joten jo hieman yli kymmenen suunnattiin keskustaan lounaalle. Paikka valikoitui aukiolon, leikkipaikan ja helppouden takia kaikeksi muuksi kuin parhaan maun perusteella. Hese nyt vain oli soviasta auki jo tuohon aikaan ja heidän leikkinurkka oli noille pojille hyvä ajanviettopaikka sillä aikaa kun me naiset saatiin vähä jutskailla.

jotenkin tää tasapainovehje muistuttaa trombocyyttiverkkoa ;)

 Kahdeltatoista Saran siskontyttö kruisaili kuorma-auton lavalla juhlien joten osallistuimme penkkariajoihin. Nathan oli ihan liekeissä kun näki karkkejen lentävän pään yli ja keräsi ison kasan karkkeja maasta. 

Matkalla koululle noutamaan tytöt tämä hoki " habi habi habi, kasta godiss"

Ja kotimatkalla käytiin läpi mitä Abi ja penkkarit tarkoittavat. Nalaa jo harmitti että hänen abivuoteen on niin pitkä matka.  

Onneksi pikkuveli on niin kiva että kaikki sai muutaman karkin hänen saaliistaan.

Lasten tekemä lounas

Ulkoilun jälkeen piti valmistaa jotain suht nopeaa lounasta joten avattiin tyttöjen joululahjaksi saatu kirja LAGA ( ei sponssi linkki) josta löytyi heille sopiva pasta bolognese resepti ja jääkaapista siihen tarvittavat ainekset.

Itsenäisesti he tekivät, minä autoin hellan kanssa. 

Ja lopputulos oli todella maukasta, syötiin jopa koko kulhollinen loppuun.

Tykkään muuten sekoittaa kastikkeet pastan sekaan sen sijaan että ne olisivat erillään. Näin ylijäänyt pastakin pysyy maukkaampana eikä kuivu jääkaapissa. Nyt ei tosin jäänyt mitään säilytettäväksi. 

pulkkamäessä

Helmikuu on paras talvikuukausi, kevätauroinko alkaa viettämään enemmän aikaa seurassamme ja sen vuoksi ulkoilu on aivan erityisen kaunista. 

Tänään suunnattiin metsään pulkkailemaan, aukiolle josta moni ei tiedä joten saimme olla rauhassa. 

Vauhti oli kova, ja naurut vielä kovemmat. Oli neljä eri mäkeä josta valita eikä tarvinnut pelätä että törmäisi muihin laskijoihin. 

Kunnon pulkkailuunhan kuuluu myös kuuma kaakao ja eväshetki. 

Minulla sielu lepää tälläisinä hetkinä. Yhdessäoloa, hauskanpitoa ja raitista ulkoilmaa !

 

lauantai ja pitaleivät

Lauantaiaamun kunniaksi kävin lasten vaatekaappeja läpi, en niinkään vaatteita vaan sitä kaikkea muuta siellä säilytettävää. Likat askarteli ystävänpäivä kortteja ja sain käytyä askartelulaatikon samalla läpi. Kun Nathan siirtyi työhuoneeseen niin jäi se kaappi vähän vaiheeseen, tänään jaksoin senkin sisällön uusia ja nyt se on hyvä. 

Haluaisin että tyttöjen askartelupakki olisi helposti saatavilla mutta en kestä sitä glitterin ja pikkusilpun sotkua joka siitä aina syntyy joten he saavat askarrella aina luvan kysyttyä.

Aamupalalla heitin pulled beef paketin uuniin ja sopivasti loiunasaikaan se oli kypsynyt.  Tuntia ennen kuin liha oli valmista niin väänsin pitaleipätaikinan joka kohotuksineen oli valmis uuniin lihan valmistuttua. Sillä välin kun leivät paistuivat kerkesi liha jäähtyä hieman.

Vapaan lauantain vietoksi syntyi hirmu maukas ateria. 

Pitäleivät täyttyivät revityllä naudanlihalla, salaatilla, kurkulla, tomaatilla, punasipulilla ja paprikalla ( heille jotka niitä sietää) sekä fetajuustoilla ja kylmäkastikkeella. Ommnomm. 

Tuo kastike on niin huippu, tee vain näin:

Murskaa muutama valkosipulinkynsi ja yksi apetit fetajuustopala ja mixaa se creme fraisen kanssa ja mausta suolalla ja pippurilla.  (= loistava grilliruoankin kera )

 Ateria oli kaikille mieluinen ja lautaset tyhjenivät hiljaisuudessa. 

Meillä lapset ei oikein välitä juoda maitoa vaan ruokajuomana on vesi. Jotkut ruoat silti vaativat sen maidon ihan vaan maun vuoksi, esim lohi ja muusi, makaroonilaatikko jne..

Nathan on ainut joka voi pyytää maitoa lasiin. 

Myslin kanssa tai mannapuurossa maito kyllä kelpaa kaikille sekä kaakao.

kiinnostavat värit

Tämän päivän tentti meni hyvin, ainakin olettaen että vastaukseni olivat oikein haha. Enää on kaksi koulupäivää ensi viikolla jonka jälkeen on viisi vapaata ennenkuin leikkausaliharjoitteluni alkaa ! Se on harjoittelu jota odotan innoissani, saan kokea jotain aivan erilaista, aivan uutta. 

Eräs toinenkin asia on suht uusi, nimittäin Nathanin into värejä kohtaan. 

Joka päivä tämä huomioi värejä kaikkialla ja kertoo meille mitä näkee. 

Hauskinta tässä on se että Natte osaa ne myös englanniksi. 

Aina kun hän saa mahiksen niin hän vie jonkun puhelimen ja avaa youtuben josta katselee eri autovideoita joissa kerrataan eri väerjä leikin kautta. 

Guuul tai lellou on siis keltainen.

Puhe on vielä taaperomaista joten pitää olla korvat höröllä ja hoksottimet kohdalla jotta ymmärtää mistä on puhe ja millä kielellä. 

Kieletkin on tarttuneet hyvin. Ruotsi tietenkin vahvin mutta sekä swahili ja suomi sujuu myös ja Natte puhuu oikealle henkilölle oikealla kielellä.

 Kun käyn kaupassa niin ostan usein alemerkittyjä ruokia, ei vaan siksi että on halvempaa vaan myös siksi että haluan pelastaa ne jätteistä. Tämän kunniaksi jääkaappiimme päätyi kinkkua, munia ja voitaikinaa joista lapset yhteisvoimin taikoivat iltapalaa.

Kinkku juusto pasteijat. 

Niin simppeliä mutta niin hyviä. 

Sopivat välipalaksikin. 

 

On niin kiva kun tytöt tykkää tehdä ruokaa ja osaavatkin jo aika paljon. Muistan muutama vuosi sitten odottaneeni tätä hetkeä kun he oikeasti osaavat kokata ja leipoa. Nala monesti keksii reseptejä päässään ja joskus niitä voi soveltaa ja oikeasti tehdäkin. Isänsä tyttö. 

 

arki palasi

Onneksi Nathanin silmä parani muutamassa päivässä entiselleen ja elämä on jatkunut täälläkin ihan normisti. Eilen oli aivan mahtava talvipäivä, kunnolla pakkasasteita ja aurinko joka paistoi, joten pakattiin vermeet pulkkaan ja lähdettiin ulkoilemaan koulun jälkeen. Hiihtolatuja ei ollut enää mutta lapset hiihtivät silti jonkun aikaa, Nathan vain noin kymmenen metrin verran. . . Tänään Nepele on hiihtämässä koko päivän koulun kanssa joten oli kokeiltava varustus ja että monot vielä mahtuvat jalkaan. Itse en ole koskaan pitänyt hiihtämisestä mutta joka talvi ollaan lasten kanssa käyty ladulla treenaamassa ja ainakin vielä he pitävät siitä.

Nathanilla on muuten sama haalari joka ostettu Nepelle kuusi vuotta sitten. Suurin osa ulkokamppeista periytyy Nepeltä kahdelle nuorimmalle, se vaatii hieman säilytysratkaisuja mutta paljon rahaa säästyy. 

Näin viikon verran opintovapaata nauttineena voin todeta että on ainakin näin hetkellisesti ihan kivaa että me mennään suht samassa rytmissä kaikki. Olemme illat ja viikonloput vapaalla kaikki yhdessä

 ( mitä nyt enjoja teen...) ja se on uusi tilanne meille. Päivät on silti aika rankkoja ja uni tulee meille vanhemmillekin jo 22.00 illalla. 

lasten kanssa aina sattuu...

Maanantaina sanoin "heipat ja nähdään huhtikuussa" kun astuin osaston ovesta ulos. Kaksi seuraavaa kuukautta keskityn opintoihin, oikeastaan harjoitteluun joka alkaa parin viikon päästä. Opintovapaani ei kumminkaan alkanut ihan niin hyvin kuin mitä se enteili. Toissa iltana kun Nathan oli kömpinyt meidän sänkyyn hakemaan unta tuli hän sieltä hetken kuluttua huutaen ja silmiään pitäen. Silmään sattui. Siinä sitten yritettiin selvittää mitä on tapahtunut, ensin luultiin että Natte on hieronut silmänsä kuivaksi ja pideltiin sylissä ja ajateltiin että se helpottaa pian. Kun huuto ei hellittänyt eikä poika suostunut avaamaan silmiään annoin panadolin ja aloin jo huolestumaan. Verta tai eritteitä ei onneksi näkynyt. Päätin lähteä päivystykseen näyttämään potilasta. Lääkärikään ei saanut pojan silmiä auki mutta pienellä pakolla saatiin selville että vasemmassa silmässä on haava, hiemna syvempi kuin pintanaarmu. . . Siinä pohdittiin jo yliopistosairaalaan lähettämistä, jonne on kolmen tunnin matka, ja oma huoli kasvoi suureksi, mitä jos pojan näkö on kärsinyt? Päädyttiin kumminkin parin konsultoinnin jälkeen kotia yöksi lääkkeiden kera ja aamulla oli akuutti aika silmäpolille. Yöllä piti joka toinen tunti tiputtaa oftan chloraa silmäluomelle ja säryn vuoksi poikakin nukkui huonommin. Suht hyvin se yö silti meni ja aamulla kerroin tytöille tapahtuneesta. He ovat todella ihania isosiskoja ja huolestuivat myöskin. Kun Natte heräsi ei hän vieläkään suostunut avaamaan silmiään, huoleni kasaantui ja purkaantui pieneen itkuun jolloin kaikkien lasten kanssa tehtiin ryhmähali jonka aikana Nala alkoi kutittamaan veljensä jalanpohjia. Nathan nauroi ja kikatteli silmät kiinni ja meille muillekin tuli parempi mieli. Hetken kuluttua Natte pomppas pystyyn ja aukasi silmänsä! Se oli kuin lottovoitto meille! Ei silmät kauaa kerralla auki pysyneet mutta sentään avasi ne ! Vasen silmä punoitti ja arasti mutta suuri kivi tippui sydämeltäni kun poika näki ja nauroi. Tytöt menivät hyvin mielin kouluun ja me Naten kanssa tohtorille. Silmätarkastus oli melkoinen show ja kaikkemme yritettiin mutta ei poika oikeen suostunut kokeisiin. Sen verran kuitenkin että todettiin että voimme jatkaa samoilla lääkkeillä kuin yöllä saatiin ja parin päivän päästä pitäisi olla jo parempi. 

Eilen illalla Nathan jaksoi jo katsella tvtä ja leikkiä autoillaan kuin tavallisestikin. Viime yö meni hyvin ja nyt aamukin hieman taas paremmin. Vieläkin silmä punoittaa ja on arka mutta sentään pitäää sitä auki ja katselee sillä. Epäilemme että haava on syntynyt siitä että poika on hieronut silmiään ja vahingossa raapassut kynnellä. Edellisyö oli yksi kamalimmista öistäni! Kävin läpi millaista elämä olisi sokean pienen pojan kanssa ja kuinka kaikkeen uuteen tottuisi ... Onneksemme säästyimme säikähdyksellä ja silmän pitäisi toipua hyvin. 

Nyt siis hengaillaan ja torkutaan pojan kanssa todella lähekkäin.
Pienestä on kiinni huoleton elämä... 

ensimmäiset cornrowt !

Vapaapäivä , yhtä luentoa lukuunottamatta, kotosalla pienen miehenalun kanssa. Pyykkikori tyhjätty ja kone pyörii taukoamatta tämän aamupäivän. Keittiössä onneksi kaikki kunnossa ja lounaskin syntyy käden käänteessä joten ihan rennosti tämä päivä alkanut vaikka rästihommia aina kertyy vapaille. Kun oltiin paipatettu likat opintielle mentiin me vapaapäiväläiset suihkuun. Suihku ja kylpy on yksi pojan lempitouhuista ja heti kun hän kuulee jonkun menevän suihkuun riisuu hän pikaisesti vaatteensa ja kutsuu itsensä suihkuun mukaan. 

Naten hiukset on kasvanu jo aika kivan mittaisiksi ja kiharat on aivan mahtavat kunnes pipo ne lynttää ja talven kuivuus vie voiton. Olen jo kauan haaveillu että kun poika kasvaa niin letitän hänelle cornrowt. Äsken sitten innostuin kun suihkussa harjattiin ne takuttomiksi. Annoin Naten istua youtubettamassa kirahvijakkaralla ja lahjoin vielä yhdellä digestivekeksilläkin. 

Jaoittelin hiukset aina yksi rivi kerrallaan,näin minä aina teen mutta tapoja on monia, en panostanut jakauksiin mitenkään vaan ajattelin että in oltava nopea sillä ikiliikkujamme ei varmaankaan istuisi paikoillaan kuuden letin ajan. 

Päälaella hiukset in vielä tosi lyhyet joten letit paranee tasaisesti niskaa kohti. Yllätykseni poika istuikin oikein nätisti paikoillaan ja oli uppoutnut salama videoihinsa. Päätin silti jättää jakaukset enkä lähteä purkuhommiin, katotaan nyt kauanko nuo letit edes pysyy. Mutta tämä oli todella mieluisa yyllätys että onistui !

Alla kuva jossa näkyy kiharan pituus ja tuuheus. 

Tangle teezer toimii pojan lyhyeen kiharaan tosi hyvin, jakaukset ja hienosäädöt tein afrokammalla ja suihkun jälkeen hierotaan aina kaikille lapsille Inkuton Hair foodia, loom bandsit toimii hyvinä pampuloina pitämässä "turhat" hiukset poissa tieltä. 

elossa

Päivät kuluvat ja kuluttavat.

Kalenterin vapailla ajoilla hengähdän ja olen lasten kanssa.

Yöunet saapuvat aikaisin, joskus jopa lasten kanssa samoihin aikoihin.

Enää viimeinen viikko ja kalenterista löytyy 80% enemmän aikaa.

Jään opintovapaalle kahdeksi kuukaudeksi.

Opintoja ja harjoittelua tiedossa, odotan innolla harjoittelua.

Koulu on siirretty toiselle puolelle kaupunkia.

Minulla on bussikortti ja Masters degree aikataulujen sommittelemisessa.

Elämä jatkuu mutta tänne ei ole paljoa raportoitavaa ollut.

Hey, pian saa leipoa Runebergin torttuja!

kahden maan perhe

Tytöillä, varsinkin Nepellä on kova ikävä ja kaipuu Keniaan ja fammolaan. Hän kysyikin ennen joulua että emmekö voisi mennä sinne nyt kun on lomaa.  Siitä on kaksi vuotta kun olimme siellä viimeksi ja nyt olisi taas kyllä aika lähteäkin. Suunnitteilla olisi Kenia visiitti tänä vuonna jolloin yhdistäisimme sukuloinnin ja työharjoittelun. Vielä on käytännön asiat auki mutta siihen tähtäämme. Nathankin olisi kerinnyt täyttämään kolme joten siellä olo ja isovanhempiin tutustuminen olisi hänellekin kivempaa ja jäisi muistojakin. Viimeksi Natte oli puolivuotias joten nyt on ihan eri poika kyseessä! Kun skypetetään isovanhemmille niin Nathan ei juurikaan jaksa istua kameran edessä juttelemassa joten heilläkin on kova hinku tavata hänet livenä. 

Haaveilen että jonain kesänä lennätämme lapset Nairobiin koko lomaksi hoitoon mutta ei ihan vielä. 

 Heillehän moinen järjestely on normaalia, että lapsenlapset lähetetään isovanhempien hoitoon pidemmiksikin ajoiksi kun vanhemmat ovat töissä tms. ja sitä on meillekin ehdotettu jo... 

Oma ikävä tulee kausissa. Joulun alla some täyttyy ystävistä jotka matkaavat pyhiksi kotimaahansa ja niitä kuvia katsellessa tulee ikävä tuttuja maisemia. Arjessa kaipuu on taka-alalla eikä sitä kerkeä miettimään sen enempää. Toissailtana puhuin kenia"systerini" kanssa joka on ollut muutaman vuoden Intiassa töissä ja sen puhelun ajan ja jälkeen olisi tehnyt mieli ottaa äkkilähtö. Systeri on työstämässä papereitaan valmiiksi jotta muuttaisi takaisin Keniaan tänä vuonna ja toinen systeri joka asuu sveitsissä suuntaa ensi jouluna kans Keniaan joten ajankohta olisi täydellinen kunnon re-unionille Kania-Mamman luona! Mammakin alkaa olemaan suht iäkäs joten moinen yhdessäolo olisi paras mahdollinen lahja hänelle.  

 

Nyt pitää vaan tehdä töitä ja opiskella tähdäten siihen että reissu mahdollistuu!