kevättä rinnassa ja päivitys

On se kumma tuo luonto äiti, äsken oli kunnon talvi ja nyt jo kävelyteillä asfaltti paljaana. Tänään olen hoidellut asioita heti aamusta ja sain kävellä villakangastakki auki lepattaen kun oli nin lämmin. Vastaan käveli mies housunpultut käärittynä polviin ja t paidassa...

Lauantaina vietetään ystävämme häitä joten kävin taas parin vuoden tauon jälkeen Artisticalla omepelemassa löysät hiukset takasi rastoihin kasvamaan. Se tekee ryhdikkäämmäksi ja siistimmäksi joten häissä on sitten tuliterä nuttura. 

kampaajan tuolissa juuri fiksattuna. 

Kotiportilla jäin ihailemaan tuota aurinkoa. Niin kirkkaasti valaisee. 

Ainut miinus nyt on nuo liukkaat pihat.

Räpsin toissailtana tän kuvan ku muksut opetti Nathanille junaradan ja parkkitalon jujut. Jos tytöt on .mukana niin poika jaksaa istua ja leikkiä mutta itsekseen potkii ja heitää lähinnä palloja tai hyppii sohvalta. Tänään ajattelin nostaa Pukyn potkupyörän ulos jotta poika saa harjotella pyörätiellä. 

Polkuped ilmoittivat muutes juuri että heidän paikallisen pienyrityksen varastossa on nyt kaikkia värejä ja malleja kaikista koosta. ( ihan omaa hyvyyttäni mainostan.)

hiphei ja tervetuloa kevät ! ( ja takatalvi)

Pojasta

Pikkupoikamme on jo täysi taapero. Ei enää edes kauaa niin juhlitaan jo kaksivuotis päivää! Motorisesti todella liikkuvainen ja menevä tyyppi. Ehtiväkin on sillä me muut ei todellakaan aina pysytä perässä. Hän on tähän asti hajottanut enemmän irtaimistoa ja omia luita kuin likat yhteensä tänä päivänä. Jos hän ois eka lapsi olisin varmaan aika puhki hänen touhuistaan ja vauhdista mutta näin kolmantena se vaan on tuossa arjessa mukana. Suuri apu on isosiskot jotka mielellään leikkii hänen kanssaan ja viihdyttää. Pala- ja lautapeleihin häntä tosin ei haluta mukaan, paitsi nopanheittäjäksi. Sanavarasto oli vielä jouluna todella suppea ja poika hoki lähinnä pallo, mamma, dädi, aani (nalani)... Nyt helmikuussa on sitten lisääntynyt tuo sanavarasto oikein moninkerroin ja Nathan toistaa kaiken kuin papukaija. Osaa jo kertoa mitä haluaa ja juttelee niinkuin muutkin tuon ikäiset. Monikielisyys huomataan siinä että hän ymmärtää mitä me sanomme (minä:svenska, daddy:swahili ja mummi:suomi) ja vastaa liki aina oikealla kielellä. 

Monikielisyys tulee siis automaattisesti mutta nähdä saa kuinka hyvä kielipää sitten on muita kieliä oppimaan isompana. 

Kaikki, siis kaikki, pallolajit kiinnostaa. Oli se sitten koripallo, jalkapallo, keilaus tai pallomeri niin poika viihtyy ja tekee. Tanssiminenkin tosin on hauskaa, varsinkin lempibiisin eli Robinin Boom Kah tahtiin. Auta armiasi jos vaihdat biisin johki muuhun! 

Hän osoittaa mielellään tunteitaan, itkupotkuraivareita ellei tahto mene läpi mutta myös haleja ja pusuja satelee. Mikä onkaan ihanampaan kuin pienet tahmeat kädet jotka kietoutuu ympärillesi ja pieni törröttävä suu joka sanoo uss uss (puss).

lomaviikko lusittu

Hiihtolomaviikollemme on mahtunut paljon menoa ja meininkiä. Käytiin Simpsiöllä opettamassa lapsia laskettelemaan, vietettiin päivä risteilyllä Uumajaan ja eilen sain viettää ihanan hauskan illan ystäväni polttareissa. Illat venyivät myöhään yöhön ja sen myötä blogiakaan ei ole päivitetty.

Pallomeren kuningas

uumajan torilla

Sää on todellakin ollut puolellamme koko viikon. Ebnen simpsiötä lapset olivat kokeilleet laskettelusuksiaan ainoastaan pulkkamäessä hakien tasapainoa. Molemmat innostuivat lajista ja tajusikin aika pian kuinka jarruttaa ja aurata. Menivät ja pujottelivat ihan slalomiakin. Se oli kyllä viikon kohokohta.

Kun viimeksi oli suojasää niin rakensimme koko perheen voimin linnakkeen pihaamme ja se on viihdyttänyt täällä koti ulkoiluja. Se on muodostunut ravintolaksi ja piilopaikaksi. Lasten leikkiessä siivosin leikkimökkiä, se on terapeuttista jotenkin kunhan unohtaa että se oian taas on sekaisin. Kirpulta löytyy halvalla noita vanhoja kauniita kahvikuppeja sekä alumiini/teräs kulhoja ja kupuja. Maalasin viime kesänä leikkimökin vaökoiseksi sisälyä ja se muutti ilmettä aivan huimasti. Oli ennen semmonen käsittelemätön puu...

Tänään päätettiin lomamme mökillä vanhempieni kanssa. Oli sopiva suojasää ja lumestä syntyi akka ja linnake. Nathan on kunnon moffan poika, ollu jo kauan mutta tänään viimeksi  se fakta vaan vahvistui. Mökillä oli tosi rauhallista ja kaunista kun kaikkialla oli iso paksu lumipeite eikä tuulikaan vaivannut. Opetettiin Nepelle pasianssi(mikä pasianssi se on nimeltään äiti?) ja se lähti nii hyvin rullaamaan että kotiakin vietiin korttipakka!( joo me ei sellasta olla ennen omistettu...) 

Kaikenkaikkiaan tuntuu ihan hyvälle palata töihin, tosin vaan viideksi päiväksi jolloin jatkan lomailua...

Hyvää yötä

#sisarukset

On yksi asia jota ihailen joka päivä ja josta olen ylpeä päivittäin, 

nimittäin lasteni sisaruus suhde! 

Tytöt haluavat usein pukeutua samanlaisiin vaatteisiin ja kampauksiin. 

Kuvassa hiukset ovat auki pyynnöstäni, kuvien jälkeen menivät laittamaan pampulat. 

Nathankin halusi mukaan kuviin ja tietenkin hänet otettiin avosylein vastaan. 

Jos olen jossain elämässäni onnistunut niin se on tässä. 

*kamera edelleen kaupassa joten kännykkäkuvilla mennään... 

HIIHTOloma korkarttu

Hiihtoloma ei olisi paremmin voinut alkaa, meni aikalailla niinkuin Strömsössä. Aurinko posotti heti aamusta kirkkaalta taivaalta ja pakkasasteita oli sopivan muutama. Syötiin brunssi jonka jälkeen nappasimme sukset kainaloon ja kävelimme lähellä sijaitsevalle ladulle. Tytöt hiihti menemään ja Nattekin sai ensimmäisen kosketuksen lajiin. Poika hinas itsensä noin 15metriä jonka jälkeen halusi sukset pois häiritsemästä. Tytöt tais hiihtää aikalailla samanverran tuon ikäisenä. 

Naten päikkyjen jälkeen suuntasimme lähistön pulkkamäkeen lumisateessa. Poika laski pulkalla ja tytöt sai kokeilla laskettelusuksiaan jotka juuri hankittiin. On se hyvä kun nykyään löytyy kaikki varusteteet helposti ja edullisesti. Molemmille saatiin laskettelusetti samaan gintaan ku sellaisen tuntivuokra lasketteluleskuksissa. Epäilin etteivät neidit olisi uskaltanu mäkeä alas vaan yllättävän helposti ne laski mäen. Pari ekaa laskua ne kaatuili ja sit pysyivätkin jo ihan pysytyssä. Lapset riemuitsivat ja jaksoivat hyvin vaikka pulkkamäessä hiihtohissiä ei olekaan vaan kipusivat aina saksiaskelin ylös ja liukuivat alas.
Tarkoituksena on mennä tässä joku päivä hiihtokeskukseen laskettelemaan opettajan avuin. Ite ku oon lautailija niin en osaisi edes opettaa suksilla ja mies ny vielä vähemmän osaa näitä talviharrastuksia... kun Neppe oli vauva ja olimme lapissa niin yritin opettaa miestä lautailaan mutta siihen yhteen kertaan se sit jäi...
Saapi toivoa että loppuviikko olisi yhtä kaunis. Uumajaankin ajateltiin mennä käymään ja Nepellä on kolmet (!!) kaverisynttärit lomaviikolla, joten ohjelmaa kyllä riittää.

loma lähestyy

Viimeinen työviikko on pulkassa ja huomenna on enää koulupäivä jonka jälkeen saa heittäytyä hiihtoloma tunnelmaan ja nukkua pitkään, tai ainakin toivoa että saisi nukkua ysiin... Lapsilla viikko on ollut tavanomainen ja tavannut ystäviään ja peuhanneet lumessa. 

Nathan isojen perässä.

kauppiaat odottavat asiakkaita.... 

Tykkään Nepen opettajan läksy systeemistä. Maanantaina he saavat tietää mitä pitää perjantaiksi olla tehttnä ja sit saa ite pilkkoa tehtävät niin et jaksaa tehdä ne valmiiksi perjantaille. Matikkaa muutama sivu ja diktamen aina perjantaisin. Diktamen on aiia oikeinkirjoituskoe jossa saavat kaksi lausetta jotka pitää sit luokassa osata kirjoittaa open sanelemana. Lukuläksy on joka päivälle, tulisi lukea vartti joka päivä.

On hienoa nähdä kun oma lapsi oppii jotain niin suurta kuin lukemaan ! 

lauantai kahdeskymmenes

Eilen oli semmoinen arjen palapeli kun valvoin viimeisen yön töissä ja mies kokkaili yömyöhään ravintolalla. Vanhempani päättivät ottaa lapset yökylään heille jotta pääsisivät itsekin ajoissa petiin. Kuulemma Nala oli pettnyt kun heidät palautettiin kotia jo aamupalan jälkeen eikä iltapäivällä niinkuin yleensä. Omat uneni jäivät todella lyhyeen kun talon täytti lasten äänet ja muutama kiukkukohtaus. Vikan yön jälkeen en onneksi paljoa nukukaan jotta saan rytmin käännettyä illalla. Johanna tuli leikkimään tyttöjen kanssa ja tätä odotellessa lapset rakensivat pienet liukurimäet pihaan.

 Sää oli mainio ulkoilulle mutta Nathan vietti sisäpäivää vielä sillä on kuumeillut. Leivoin hänen kanssaan suklaa mutakakun marenkipeitolla huomiselle kun kahvitellaan sitä mun ikäkriisiäni... saatte reseptin kun tuomio on saatu makuraatilta. 

huomio pojan itsetehdyt tatakat käsissä ;)

Samalla heitin aineksia keittokattilaan, juu mulla on oma kattila keitoille ihan vaa siks et ne maistuu siitä niin hyvälle, ja niin päivällinen syntyi vasurilla. yes siskonmakkarakeittoa! Ihan niinku meidän keitto kun me ollaan sisaruksia, totesi esikoinen kun näki ruoan ja kattoi pöydän. Meillä lapset auttaa kattamaan ja vie aina omat astiat tiskipöydälle kun ovat syöneet. Se on minusta itsestään selvyys opettaa lapsille. Keitto uppos niinkuin aina.

Sitten sytytin kynttilät ja lyhdyt ja nautin pimenevästä illasta. Pelattiin afrikan tähteä. Nathanilla oli tärkeä rooli nopan heittäjänä mun pelivuorolla  ja muuten treenattiin sen kans oman vuoron odottamista. Nopan heitto osottautui taas luonnonlahjaksi pojalle joka tykkää paiskia ja heitellä kaikkea. Nala löysi afrikan tähden saarelta ja lensi kotiapäin isolla rahasummallaan mutta Neppe vei voiton siskonsa nenän edestä. Onneksi voitto ei ole kaikki kaikessa.  Tässä tämän päivän jaarittelut ja kuulumiset. Miten muut viettää viikonloppuaan?

ikä kriiseilyä?

Ensi viikolla täytän vuosia, yhden päässä pyöreistä... se pistää vähän miettimään. Hieman tuntuisi siltä kuin olisi ikäkriiseilyn vuosi tiedossa vaikka toissaalta olen jo ruksinut to do listaltani monia asioita ja saavuttanut melkein kaiken haluamani. Se että ei vielä asuta Keniassa ei edes oikeesti häiritse minua, suunitelmat on ja pysyy mutta aikataulut muuttuu ja elämäkin.

Minulla on perheeni ja työni sekä jatko opinnot alalla joka tuntuu omaltani. Oma koti ja auto, enää koira puuttuisi? Noh se löytyy naapurista, samoin kissat.

Miksi sitten pääni huutaa että minusta tulee vanha, vaikka tiedostan että vuoden päässä kolmestakymmenestä ei todellakaan ole vanha.

Koulun ruokalassa ikäni iski päin naamaa kun kurssikaverini ilmoitti että hän täyttää samana päivänä kuin minä, kaksikymmentä! Lause vei minut sekunnissa yhdeksän vuotta taaksepäin elämässäni. Se oli hiukeeta aikaa, muistot ovat hyviä niiltä ajoilta. Olin nuori ja maailma oli avoin minulle, kompassi osoitti silti koko ajan itä afrikkaan. Tanssilattiat kutsuivat, ystävien kanssa tehtiin paljon jänniä juttuja ja pidettiin todella hauskaa. Olin rakastunut ja pian kasvatin esikoistamme vatsassani.

Vuodet tuntuvat minuuteilta ja sitten yhtäkkiä ne tuntuvatkin todella kaukaisilta. Paljon on tähän vuosikymmeneen mahtunut. Kaikkea mitä elämältäni toivoin. Minunhan tulisi siis iloita tätä aikaa eikä stressata numeroa jolla todellisuudessa ei ole merkitystä.

On vaan niin hienoa sanoa että alkaa kakkosella, sitten ensi vuona kolmonen hämää ja astuu jotenkin virallisemmin pois nuoruudesta. Olenko ihan hassu ajatuksineni? Todellisuudessa tiedän ettei se kolmekymppinen tule missään tuntumaan, mutta silloin suunnittelin kerrankin juhlia syntymäpäivääni ja vuosikymmenen vaihtumista.

Tänä vuonna mennään vielä kahvittelu linjalla. Tulihan tämäkin syntymäpäivä yllättäen, juuri tänään kaupassa mietin että mitä leipoisin sitten kahvitteluille, kun kotona tajusin että saan leipoa ne jo nyt viikonloppuna!

Oli miten oli, kaikki on hyvin.

ps. pian yhdeksän vuotta sitten syntyivöt myös rastani. 050607*

hatunnosto vanhemmillemme

Olen joskus ennemminkin ylistänyt vanhempiani täällä blogin puolella mutta ei sitä liiakseen voi tehdä. Marja Hintikka (mhl) showssa oli eilen keskustelua isovanhemmuus hukassa? Oottehan muuten seurannu kyseistä ohjelmaa, todella huikee ja suorasanainen show! MHL facebook sivuilla käytiin keskustelua tukiverkostosta ja isovanhemmista. Ihan niinkuin ennenkin kun Meidän perhe lehti teki galluppia aiheesta niin yllätyin kuinka moni oikeesti elää yksin vanhemmuudessaan ja kuinka moni lapsi elää ja kasvaa ilman isovanhempien läsnäoloa. 

Mun vanhemmille isovanhemmuus tuli aika yllätyksenä mutta silti jo vatsan kasvaessa huomasin että he haluavat olla osa lapsemme elämää, toissaalta se oli luontevaa sillä olemme paljon tekemisissä vanhempieni kanssa muutenkin ja asumme samassa kaupungissa. Kun odotimme esikoistamme muutettiin itseasiassa vanhempieni naapuriin ja se oli vain positiivista.

Nalaa kun odotettiin muutettiin isompaan ja maan tasolle ja Nathan syntyi tänne iki omaan kotiimme joten tätä kirjoittaessani huomaan että joka lapsi on syntynyt eri kotiin, silti kaikki ovat olleet tarpeeksi pieniä tänne muutettuamme jotta tämä on heidän kaikkien lapsuuden koti. 

Anyway meni vähä sivuraiteille. . . 

Anoppila eli fammula kun on toisella puolella maapalloa niin he eivät ole lapsiamme hoitamassa arjessa mutta sitäkin enemmän kun käydään visiitillä jolloin asumme monta viikkoa heidän katon alla ja jolloin lapset ja isovanhemmat tankkaavat yhteisiä muistoja ja hetkiä. 

Arjessa he ovat läsnä teknologian avulla, skype ja whatsapp todellakin auttavat pitämään heidän välejä kunnossa ja up to date.

Täällä arjessa kun molemmat tehdään vuorotyötä ja suoritamme opintopisteitä sekä mulla noita muitakin hommia niin mun vanhemmat ovat kulmakivet tässä palapelissä. Nykyään hoitovukeja tulee vähemmän kun teen enemmän päivävuoroja jolloin päiväkoti on auki mutta melkein viikkottain tulee muutama parituntinen jolloin vanhempani hoitavat joko meillä tai heillä tai mökillä. 

Lapset tykkäävät kun saavat viettää aikaa mummin ja moffan kanssa. 

Jos aikaa kuluu ilman hoitotarpeita niin vanhempani alkavat jo kysellä lasten perään ja järkätään leikkitreffit. Näin vanhemman roolissa on ilo huomata että omat vanhempani rakastavat lapsiani ja haluavat olla osana heidän elämäänsä. Vanehmpani vievät lapsiamme teatteriin tasaisin väliajoin ja yökyläilyt kuuluu lastemme lemppareihin. Silti he ovat vielä työelämässä ja tekemistä heilläkin on joten aina ei hoitovuorot sovi heidän menojen kanssa yhteen jolloin turvaudutaan muuhun tukiverkostoon. Isoveljeni ja tämän tyttöystävä ja muut ystävämme auttavat myös välillä. 

Jos ja kun oma kalenteri antaa myötä niin hoidamme mekin ystäviemme lapsia tai autetaan missä pystymme. Nytkin viikonloppuna yksi kaveri tulee hoitoon koko viikonlopuksi. 

Ikinä en ota vanhempieni hoitoapua itsestäänselvyytenä ja ymmärrän että heillä on elämässään muutakin kuin mun perheen tarpeet. Aina lausutaan aito kiitos kun homma on hoidettu mutta se tuntuu pieneltä. Joskus kutsumme heitä syömään joko kotiimme tai viemme ravintolaan osoittaaksemme kiitoksemme. Kun ikä alkaa painamaan on vuoroni auttaa heitä, mutta siihen on vielä aikaa. 

Minun on todella vaikea ymmärtää isovanhempia jotka toteavat ei minuakaan autettua / itsepähän olet lapsesi tehnyt. Lähinnä ihmetyttää se ettei omat lapsenlapset kiinnosta... Olen satavarma että minusta tulee samanmoinen mummi kuin oma äitini on nyt. Läsnä ja kiinnostunut. 

KIITOS TACK 

runo

Rakkauttasi voit tuhlata sillä sitä et mukaasi saa

, eikä kukaan sitä sinulta peri.

ystävänpäivä pulkkamäessä

Talvi oli parhaimillaan tämän viikonlopun ajan kun sai tehdä lumiveistoksia sekä laskea mäkeä. Sekä rauniot että kalarannan mäet tuli viikonlopun aikana testattua. Viime yön lapset vietti mummilassa kun me vanhemmat juhlittiin lapsuudenystäväni häitä. 

On aina yhtä mielenkiintoista kun kahden ihmisen ystävät kootaan samaan tilaan viettämään iltaa. Tulee juteltua uusien ihmisten kanssa tai sellaisten joita harvemmin näkee. Minusta se on todella mielenkiintoista, meitä on niin monta erilaista.

Tänään nukuimme pitkään vaikka se tuntuukin aika ajanhukkaamiselta mutta kyllä se teki ihan hyvääkin. Iltapäivä vietettiin tosiaan venhempieni kanssa pulkkamäessä.

raaka browniet

Jos mitään muuta kirjoitettavaa ei ole niin ainahan voi reseptejä jakaa, eikö näin.

Löysin tämä kaverini facebook seinältä ja päätin kokoeilla kun sen verran hyvältä näytti. 

Alkuperäinen resepti löytyy täältä.  

Brownies

2 dl saksanpähkinöitä

2 dl tuoreita taateleita ( muista poistaa kivet)

1/2 dl kakaojauhetta

1 rkl maapähkinätahnaa

ripaus suolaa

Pari tl vettä 

1. pienennä saksanpähkinät tehosekoittimella 

2. Lisää muut ainekset ja surauta sileäksi. Varovasti suolan kanssa!

3. massan tulee olla hieman tahmea mutta "kiinteä"

4. painele taikina vuokaan, käytin puolikasta leipävuokaa. ja laita pakkaseen jähmettymään kun teet kuorrutteen. 

Kuorrutus

1 kypsä avokado

1 vaniljatangon siemenet

3 rkl juoksevaa hunajaa

1 rkl kookosöljyä

3 rkl kakaojauhetta

Laita kaikki ainekset mixeriin ja surauta sileäksi ( varmista ettei  löydy avokadonpalasia). Levitä kuorrute pohjan päälle ja pakasta hetki vielä. 

Meillä nämä maistui kaikille perheenjäsenille!

heipparallaa

Moi, mitä kuuluu pitkästä aikaa? Kyllä, vierähti tovi ihan huomaamatta ilman uusia blogipostauksia. Elämä silti jatkui ruudun tällä puolen eikä mitään sen kummempaa ole tapahtunut. Mitään sen suurempaa syytä hiljaisuuteenkaan ei ole, ei vain löytynyt inspistä päivittää blogia hetkeen ja se on kait ihan ok sekin... Into on ehkä palannut ja mahdollisesti tämäkin blogi herää taas henkiin. 

Olen tänä vuonna lukenut harvinaisen vähän blogeja, karsinut listaa ja aikaa ruudun ääressä. 

Kameranikin on edelleen hajalla sillä en osaa päättää satsaanko paljon vai vähemmän mammonaa uuteen. Tiedän tosin minkä haluaisin, saman kuin ennenkin mutta paremman version.  Henkilökohtaisesti tarvitsen kuvia kirjoitusteni pariksi, kuvat ovat minulle todella tärkeitä. Pienestä pitäen olen rakastanut valokuvien katselua, silti juuri nyt asiat on sen suhteen ihan retuperällä sillä ei kännykällä otettuja kuvia arvosta samalla lailla... 

Olen itse(kin) huono kommentoimaan blogeja sillä luen yleensä kännykällä enkä jaksa vääntää kosketusnäytön kanssa miljoonaa kirjotusvirhettä sisältäviä kommentteja vaikka kommentoida monesti haluaisinkin. Sekö lie syynä että täälläkin kommenttikenttä ammottaa tyhjyyttään? Pieni tervehdys minulta sinulle, arvostan kommentteja. 

leijonan ura edessä?

Mun on aivan pakko jakaa tämä ihana video kun pikku zebra turustuu jäähän. 

Kuomien alle on sidotta todella retrot kaksiteräiset luistimet joilla kaikki lapsemme ovat aloirtaneet. Natte veti niin hienosti isompien perässä ja matki heitä. Kun isommat hyppi jäältä lumikasaan niin hyppi hänkin ja nauroi. 

Tämä puolitoista vuotias pikkuzebra on niin valloittava ! 

M

Ekaa kertaa luistimilla

Eilen kävimme jällleen jäällä ja tällä kertaa Nathankin oli mukana eikä päikyillä. Harmikseni totesin heti ensalkuun että pojan kypärä jäi matkasta joten sitä odotellessa hänellä oli pelkät kuomat joilla luistella. Naapurin pojat oli kiekkoilemassa ja Natte sai ihmetellä mailaakin. 

Tytöt muistivat hyvin kuinka luistellaan ja kisasivatkin kaverin kanssa, vielä on opittavaa jotta sujuisi kuin nuorilla leijonilla jotka eilen voitti suomen u20 joukkueella MM kultaa mutta pikkuhiljaa. 

Lopulta Nattekin sai kypärän päähän ja kaksiteräiset allensa, ensimmäistä kertaa. Ei hän jäänyt ihmettelemään vaan hinasi itseensä muiden joukkoon, kaatuillen tietenkin, sehän kuuluu oppimiseen. 

Ellei pimeä ja kiukku olisi tullut olisimme jatkaneet kauemminkin mutta kuuma kaakao ( Natella lämmintä puolukkamehua) ei yksin täytä vatsaa. 

vegelasagne a la Linn Jung

Emme virallisesti vietä lihatonta tammikuuta mutta teimme päätöksen ennen joulua alkaa vähentämään liharuokia oikeen kunnolla tänä vuonna ja sitten huomasin että somessa on haaste heitetty tammikuulle. Suomenruotsalainen bloggari Linn Jung otti haasteen vastaan ja jakelee kivasti reseptivaihtoehtoja joista on hellpo ottaa esimerkkiä, varsinkin jos itse ei meinaa keksiä päivän menyytä. Toinenkin hyvä puoli löytyy, joku toinen on jo testannut reseptin, ja tässä tapauksessa nelihenkinen perhe! Katja ja lapset tulivat iltapäiväksi meille tänään ja heidän onnekseen (vink vink) olin päättänyt tehdä Linnin vegelasagnen.(klick för svenska)

6/7 piti ruoasta ja santsasi mutta yksi nelivuotias miehenalku söi jotta saisi Nalanin tekemää hedelmäsalaattia jälkkäriksi. 

Resepti pääsee meidän reseptikansioon, sen jonka seiskalla sai köksän aloittaessa, mutta ensi kerralla lisään decin punaisia linssejä tomaattikastikkeeseen lisäämään protskuja. 

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen.

Pieni 2 sipulia ja 2 valkosipulinkynttä ja paista ne oliiviöljyssä. 

Lisää 500 ml ( 1tlk) tomaattimurskaa ja mausta suolalla ja pippurilla. Maustoin myös italialaisella mausteseoksella. 

Tee toisessa kattilassa valkokastike:

300g creme fraisea ja revitty ( tai pilkottu ) kesäkurpitsa. Raasta 1dl parmesaania ja lisää seokseen. Kaada 2 dl maitoa  ja anna hetken kiehua. Mausta jälleen, itse käytin samoja kuin yllä 

Levitä vuorotellen tomaattikastiketta ja juustokastiketta lasagnelevyjen väliin ja lisää päällimmäisen valkokastikkeen päälle vielä 1dl raastettua parmesaania sekä n. 10 kirsikkatomaattia puolitettuna.

Paista uunissa n 40 min ja anna jäähtyä n. 10 min ennen tarjoulua. 

Hotki sitten menemään. 

*Muita vähemmän lihaisia tai vege ruokia joita tämä tammikuu on tähän mennessä tarjonnut: Janssonin kiusaus. pinaattikeitto, kierrepatongit kera linssi&tomaattikeitto
Lisää vege reseptejä löytyy vege tagin alta, varsinkin sitten kun jaksan käydä koko resepti kansion läpi ja tagata jokaisen. 

killing the bedbugs and a new kind of squat

Tänään talvi tuli sitten oikein kunnolla ja vielä sopivasti vapaapäivänäni! 

Heitin heti aamusta kaikki lakanat pyykkiin ja vaihdoin uudet tilalle, se käy jo aika työstä viiteen petiin. Sen jälkeen heitin peitot ja tyynyt päiväksi partsille tuulettumaan. Paukkupakkaset ( tänään -23) kun tappaa mikroskooppisen ötökkä maailman täkeistämme. Nostin peitot sisään vasta illalla jotta lämpenivät sopivasti ennen nukkumaan menoa. 

Tänään vessaa imuroidessa hokasin etten ole esitellyt meidän yhteistä joululahjaa. Yhteinen ystävämme, Nepelen kummisetä, yllätti meidän eräänä päivänä ennen aattoa ja toi ison paketin ja kertoi ettei ole kerinnyt maalaamaan lahjaa mutta se onnistunee jos niin haluamme. Avattuamme olimme hetken hämmillämme sillä se ei ollut pöytä eikä se ollut penkkikään, hyppylaudaksi Nathanillekaan se ei varmaan ollut tarkoitettu vaikka sellaisena hyvin toimikin. 

Lopuksi soitettiin tekijä tontulle ja noloona kysyttiin mikä lahja oli, kakka-apu tietenkin! 

Tässä hauska video  aiheesta.

Minun ollessani hoitoalalla oli kummisetä olettanut että tajuaisin asian heti, olenhan kuullut squatty pottystä mutta en osannut arvata että nokkela kaveri sellaisen väsäisi. 

Asetettuani sen pönttöä vastaan tajusin miksi muoto oli mikä oli, se istuu täydellisesti pöntön alle eikä häiritse jos menee vaan ykköselle ja sen saa helposti esille tarvittaessa.

Eikö se mikään turhake olekaan! *smiley

Neppe demonstroimassa. 

luistellen pellolla

Mökin viereinen pelto oli yön aikana jäätynyt ja tuloksen makasi peilinsileä luistinrata. Moiset vehkeet olimme jättäneet kotia kellarin turviin mutta jään ollessaan niin liukas onnistui popoilla luistelu oikein hyvin. 

 

Nathan juoksi isompien perässä kunnes tajusi jään liukkaan ominaisuuden ja jatkoi varoen. Jää oli myös oiva paikka leikkiä Elsaa ja Annaa. 

Vuoden ensimmäinen päivä oli säältään muutenkin aika jäätävä ja tuuli hiipi luihin ja ytimiin. Me muut punaposket iloittiin sisälle menoa lämpimään tupaan mutta herrasväki kävi vielä avannossa pulahtamassa. Ihailen ihmisiä jotka ottavat askeleen epämukavuusalueelle. Minulle kylmään veteen meno on niin huran ponnistelun takana vaikka ymmärränkin että jälkeenpäin on hyvä olla. 

Nyt otetaan uusinta kierros Carcassone peliä. 

my kind of new years celebration

Niinkuin tapoihin kuuluu aloitan postaukseni toivottamalla kaikille lukijoille hyvää vuodenalkua.

Vuosi vaihtui toivomallani tavalla ystävien kesken ja rauhallisin merkein. Nauvossa sää oli mukava ja vietimme päivän ulkona touhuten. Haravoimme (!) ja kokosimme risuista ja joulukuusesta kokon joka toi enemmän syksyn kuin vuodenvaihteen mieleen. Lapset auttoivat risujen keräämisessä ja teloivat omat makkarakeppinsä, lopuksi kun kokko paloi grillasimme makkaraa ja juotiin lämmintä kaakaoa, täydellistä jos näin saan sanoa. Hämärtäessä menimme tupaan ja aloimmepäivällisvalmistelut lasten leikkiessä Elsa ja Anna leikkejään. 

 Vedenpinnan päällä kellui kevyt jääkerros jolle lapset heittelivät jääpaloja rannasta ja haaveilivat luistelemisesta. 

Paistin ja parfén jälkeen Nathan alkoi hieroa silmiään joten puimme lämmintä päälle ja mentiin ulos pilkkopimeään ampumaan ne muutamat ilotulitteet jotka olimme femmalla hankkineet ja leikittiin sädetikuilla. Sen jälkeen uni maistui pojalle ja tytöt sai vielä jäädä katsomaan yhden ohjelman ja herkutella sipseillä ennen heidän nukkumaan menoa. 

Me aikuiset jatkoimme tavoitteena skåålata parin tunnin kuluttua kellon lyödessä kaksitoista.

Päätimme pelata lautaoeliä nimeltä Carcasson josta olen jo kauan kuullut hyvää mutta en ole ennemmin jaksanut tutustua peliin. Lopulta valvoimme kolmeen pelaten tätä taktista ja mielenkiintoista peliä. Kun vuosi vaihtui sanoimme gott nytt år ja jatkoimme taktikointia. 

Juuri näissä merkeissä haluan vuodenvauhteeni viettää, perheen kanssa yhdessä ystävien.