KEikalla

Kovimmat fanit viettivät viime yön ulkona teltassa Tropiclandian parkkiksella mutta me astuttiin paikalle puolisen tuntia ennen shown alkua.

Kotiuduttiin tunti sitten Isac Elliotin keikalta.

Tällä kertaa Nalakin pääsi mukaan ja heilutti käsiään, vilkutti Isacille ja lauloi mukana tutuissa biiseissä. Saatiin ihan hyvät paikat, mukana Johanna ja Helena.

Baaritiskiltä lapsille virvokkeita, neon drinkit ja poppareita.

 

Kamerat ja kännyät heilui ilmassa joka puolella ja niin myös meidän neideillä. Onneksi ei koko aikaa ja nauttivat kokemuksesta enemmän off screen kuin on.

 

Keikkaa varten oli lapset maanantaina taiteillut omat fanipaidat. 

Puolitoista tuntia jätkä veti lavalla ja hyvin vetikin. Viime kesästä kehittynyt paljonkin ja miehistynytkin oli poika. Yleisössä kiljuttiin ja vieressämme seisoi joukko 12 vuotiaita jotka tekivät kaikkensa että heidän idolinsa huomaisi heidät.

 



Nala loisti kuin aurinko kun Isac katsoi meihin päin ja vilkutti, Nala vilkutti takaísin ja huikkas tyytyväisenä mulle että Isac oli hänelle vilkuttanut.

 



Kotona kun peittelin neitejä uneen Nalani sanoi että parasta oli kun vuorossa oli Glitter biisi ja Isac ja taustatanssijat laittoi glitteriä hiuksiin ja naamaan. Taitaa olla hyvät unet tänä yönä ja taustalla soi tähden uusin levy.

 

 

arjen kultakehykset

Eilen yllätin Nepen kahdesti hakemalla tämän koulusta ja napaten hänen kaverinsa matkaan mukaan. ( tietenin olin sopinut kaverin äidin kanssa asiasta)

Tytöt leikki muutaman tunnin niin kivasti Barbeilla kunnes puettiin ja haettiin Nala dagiksesta.

Päiväkodin pihassa päätin yllättääv Nalan ja tämän rakkaan ystävän samalla tempulla ja käveltiin sitten iso lauma kotia kohti.

Jäätiin pihaan ja lapset leikki kotileikkiä. Minä siivosin grillin Natte selässäni. Päivällistä ei ollut valmiina mutta maanantain peruuntuneen grillitapaamisemme vuoksi kaapissa oli iso makkarapaketti joka pääsi korkkaamaan grillisesongin tälle vuodelle.

Todellisia arjen yllätyksiä!

 

Koulukurssini peruuntui tälle päivää mutta lomailevat vanhempani hakivat Nepen koulusta joten en ollut sidoksissa aikatauluihin aamupäivästä ja tempasin Nathanin kanssa kaupunkiin.

Kävely on niin hidasta joten otin pyörän alleni ja Natte sai ensimmäisen pyöräkyydin. Poika istui tuttia syöden aika hämmästyneenä ympäri kattellen.



 

Kaupungissa haettiin mun vanhemmilta vaunut jotka toimivat siellä parvekevaunuina ja lähdettiin lempikauppaani, Indiskaan jossa alehinnoista sai vielä puolet pois! My kind of shopping.

Katja soitti meitä sopivasti lounaalle ja käytiin nauttimassa Daddyn keitoksia tämän töissä.

Kohta tytöt tulee kotia ja sitten laitetaan punaa huulille ja mennään teinejen kanssa kiljumaan Isac Elliotin keikalle.

omin pikkukätösin

 

Tämä miehenalku tykkää syödä omin pikku kätösin.

Soseet ei oo ikinä ollu mitään verrattuna pureskeltaviin herkkuihin.

Nakke nakertaa kaikkea.

kohta kymmenen kuukautta ja lempi aamupala on jugurtti marjoilla, keitetty kananmuna tai äitin maitorahkasmoothie.

korujen säilytys

Kun uusi vaatekaappi valloitti työhuoneen seinän ja jouduin luopumaan vanhasta ja ihanasta lipastosta, jossa muun muassa koruni asustivat, tuli pulma keksiä kenkälaatikon täyttäneille rakkaille asusteille uusi majapaikka. Selailin pinterestiä, josta aina saan inspistä ja hyviä vinkkejä, ja löysin halvan ja toimivan ratkaisun. Tänään hain koukkuja rautakaupasta ja kiinnitin ne valmiiksi huoneessa olevaan peiliin. Helppoa, nopeeta ja vaivatonta, just the way i like it.



Maasai kaulakorut toimivat rekvisiittana ja pääsevät kaulaan eritystapahtumissa.

 

New generation Swingeling

Joka kuinen tapaamisemme oli tarkoitus järjestää ulkona luontopolun varrella pienessä mökissä mutta eilen sää ei tehnyt yhteistyötä kanssamme joten siirsimme treffit paikalliseen sisäleikkipuistoon, Swingeling. Lapset touhasivat reilut kolme tuntia ja meitä oli mukavan kokoinen kokoonpano.

Käytiin naisten kesken mielenkiintoisia keskusteluja hiuksista ja lastenkasvatuksesta.

Ryhmäkuva otettiin vasta kun paikka sulki jolloin kolme perhettä oli jo lähteneet.

aurinkoenergialla

Sää vaikuttaa ainakin minun mielentilaani. Kun aurinko paistaa ja on kaunista täytyn minäkin energiasta tehdä asioita, voisi siis sanoa että polttoaineeni on aurinkoenergia.

Tänään tankkini oli täys ja liityin lasten kanssa ulos kevätsiivouksiin.

Kun lapset niin kiltisti ja iloisina pyysi saada voileipiä ulos en voinut kieltäytyä tarjoilijan roolista.

Ulkona on vaan niin ihana syödä.

Aamuoäivä hengailtiin pihassa ja Mama Elviina piti mulle seuraa kun haravoitiin ja hakattiin viimesiä jäitä pihasta.

 

 

Lounas nautittiin terassilla jonka jälkeen ajettiin rapaista mökkitietä mummin ja moffan seuraksi.

Veljenikin oli siellä ja miehet laittoivat veneen vesille, kevät on niin tervetullut!

 



 

Taaskaan Nathan ei suostunut päikkäreille kun ympärillä tapahtui ja tekemistä riitti. Pääsi poika tutustumaan ruohoon ja kaivelemaan maata. Tutti suussa jottei maistelisi ihan kaikkea mitä käsiinsä saa.

Mökinkin leikkimökki siivottiin leikkikuntoon talven jäljiltä.

Neppe auttoi moffaa sytyttämään saunan ja kun minua vanhempi ja nuorempi sukupolvi valmistautui yöhön kiitimme ja vilkutimme heipat Nathanin kanssa. Tytöt oli toivonut yösijaa mökiltä joka tietenkin järjestettiin.



Barbiet muuttivat taloon

Hain siis eilen tämän hyllykön 15 eurolla. Se oli tarpeeksi levee, korkea ja syvä tarkotukseeni.

Idean rakentaa Barbeille talo tuli jo kuukausi sitten kun ärsyynnyin pikkutvaroihin lattialla, kuvittelin sen olevan helppo tehtävä löytää sopiva hylly siihen tarkoitukseen mutta kappas se olikin haastavaa.

Sillä toivon että lapset leikkisivät nukeilla kaapissa eikä ympäri lattiaa jättäen kaikki pikkutavarat jokapuolelle ja minun jalkojeni alle oli kaapin oltava 1. sopivan syvä eli 35-40cm jotta mahtuisi leikkimään mutta ilman että olisi liian syvä ja hankala 2. leveä eikä korkea sillä lapsia leikkii kerralla kaksi tai enemmän ja kaikkien on mahduttava talon äärelle 3. sopivan korkunen että ylätasoakin voi hyödyntää.

Sekä live että nettikirput etsin läpi ja tämä hyllykkö oli ianut joka vastasi tarpeitani.

Tykkä'än että siinä on rullat alla niin sitä saa siirrettyä, en ole vielä ihan varma laitanko sittenkään takalevyä huoneisiin vai jätänkö auki että voisi tarpeen tullen leikkiä molemmin puolin.

Myös pölyt tulee siivottua kaapin takaa kun sitä saa siirrettyä.

Alotin poistamalla hyllylevyt ja mittamalla huonekorkeudet.

Sitten valitsin tapetteja joita olin aiemmin käynyt hakemassa.

Mittailin ja liimailin tapetteja.

Lopuksi porasin kaapinpidikkeille reiät oikeisiin kohtiin ja asetin hyllylevyt.

Voila, helppoa kun heinänteko.

Viime yön istuin siis sisustamassa taloa valmiiksi yllättämään lapset aamulla.

Nathan heräsi 7.30 jolloin kuulin lastenhuoneesta supatusta. He olivat nähneet talon.

Meni tovi kunnes tulivat luokseni kuultuaan että pikkuveli oli hereillä ja sain suuret halit ja tottatosiaan hetkelliseksi tittelin "maailman paras äiti".

Aamu meni rennosti eikä kuulunut kertaakaan (!) jankutusta koska saisi jo lähteä trullittelemaan.

Trullipäivä

 

MEILTÄ KAIKILTA TEILLE KAIKILLE

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ

 

 

 

Trullit kiersivät reippaina ja keräsivät suuren saaliin jota nyt (lounaan jälkeen) nauttivat.

Tämä on se päivä kun saavat vetää tota sokeria oman mielen mukaan ja oppia kokemuksesta jos iltapäivällä on huono olo. Sen verran harvinaisia herkkuja on korissa että hitaasti ja varmasti niistä nautitaan.

(what a ) Good friday

Tätä päivää olin odottanut jo kaksi viikkoa. En siksi että on pitkäperjantai vaan siksi että tälle päivälle oli sovittu hyllykön nouto joka on oleellinen osa yhtä pientä projektia josta olen innoissani.

Heti aamusta lähdin kaupungin toiselle laidalle hakemaan 50-luvun mediahyllykköä.

Myyjä oli todella mukava ja puhelias ja haku ventyi tunnin pituiseksi.

Mukaan lähti myös yksi toinen yyyyberhuippu löytö, josta saatte kuulla lisää myöhemmin, jonka bongasin heidän nurkastaan. Myyjä oli aiemmin sanonut että kaikki irtaimisto on kaupan joten kysyin suoraan saisinko viedä tämän huippulöydön kotiini ja minä sain, vielä todella sopivalla summalla.

Päiväni alkoi siis ylipositiivisesti, jonka olitte varmaan jo ymmärtäny kaikista ylistyssanoista.

Vietin toisen tunnin kellarissa sahaten, poraten, nikkaroiden ja tapetoiden.

Sitten pakattiin perhe autoon ja suunnattiin mökille pääsiäisipäivälliselle perheeni kanssa.

Onneksi, miten muuten olisin malttanut antaa tapetin kuivua...

 

Tytöt halusivat huivit päähän, vaikka huomenna vasta virallisesti trullitellaan täällä päin.

Vietettiin leppoisa pelirikas iltapäivä yhdessä.

 

Nalan keksi taiteilla saippuakuplilla.

 

Vuorotellen yritettiin hyssytellä poika päikkäreille mutta hänelle riitti se vartti jonka torkkui autossa mökille eikä sitten yhtään ymmärtänyt sulkea silmiään.

Natte kontti sinne tänne ja oli ihan pirtee, innostui suuresti ilmapallosta jota jahtasi kauan aikaa.

 



Lasten mentyä sänkyyn kannoimme projektin kellarista ylös lastenhuoneeseen.

Siellä vietin juuri tunnin pukien Barbeja ja sisustaen heidän uutta kotiaan.

Projektini oli siis tehdä nukeille koti, talo.

Siitä tulee kumminkin ohan oma postaus mutta sanompa jo että olen tyytyväinen ja uskon tyttöjenkin olevan huomenna kun heräävät yllättyneinä.

Rullaten

Käytiin tänään leikkimässä kaverin luona jolla esikoinen kaksi kuukautta Nattea vanhempi.

Tultiin heille juuri kun Lukas heräsi ja pieni pelästyi Nathanin ílonkarjaisua niin kovaa että meni tunti ennenkuin uskalsi hymyillä taas. Nathan kiersi ympäri taloa maistellen uusia leluja ja jahdaten isoa kultajannoutajaa iloisesti karjuen.

Tapaamisemme jälkeen ulkona vastassa olikin aurinko! Kotona lapset heitti viime viikolla kirpparilta bongatut rullaluistimet jalkaan ja lähdettiin polttamaan kumia, tai ainakin polttivat muutaman kalorin...

Nala oli tosi hyvä ja etenikin aika hyvällä vauhdilla ottaen huomioon että luisteli ensimmäistä kertaa rulliksilla, ilmiselvästi hänen juttunsa. Neppe on arempi mutta myös hänellä sujui hyvin ja tasapaino oli hallussa.

 

 

Nyt alkoi eskarilaisellakin pääsiäisloma ja sen kunniaksi lasten huone täyttyi höyhenistä...

 

 

Uusia suomalaisia



Kirjoittanut Anni Valtonen, kuvannut MilkaAlanen julkaistu 2014

 

Nuorena luin todella paljon kirjoja ja vietin monet mökkipäivät kirja kädessä. Ylasteen jälkeen voin sormillani laskea montako kirjaa olen lukenut, se jotenkin vain jäi, ja on ollut vaikea innostua tai löytää mieleisiä kirjoja. Parhaat ovat elämänkertomukset ja tositarinat jotka koskettaa.

Viime kirjastokäynnillä törmäsin heti sisään astuttuani mielenkiintoiseen kanteen.

Uusia suomalaisia luki kannessa ja luettuani nuo sanat toivoin että kirja kertoisi juuri sitä mitä otsikko ja kansikuva minulle viesti, ilokseni kirja vastasi toivomuksiani ja lainasin tekeleen.

Jo samana iltana oli kirja luettu.

 

Alussa on hyvin määritelty että maahanmuuttaja muuttaa yleisimmin suomeen rakkauden perässä, ei siis sotien paossa niin kuin yleisin oletus sanasta on. Tuossa yllä näkeekin statistiikan joka on aika huikea, suomalaiset tosiaan sitoutuu ahkeraan muiden maiden kansalaisten kanssa.

Kirjassa on haastateltu kaksitoista pariskuntaa joista toinen on suomalainen ja puoliso ulkomailta kotoisin.

Oli todella mielenkiintoista lukea erilaisista kohtaamisista sekä siitä miten eripuolilla maailmaa suhtaudutaan asioihin.

Kirjassa esitellyt pariskunnat ovat suomi- Ghana/ Iso-Britannia / Filippiinit / Viro / Kolumbia / Etiopia / Kenia / Intia / Argentiina / Nepal / Kambodza sekä Japani eli ympäri maapalloa.

Itse termi uusia suomalaisia herätti minussa tunteita.

Enää ei voi olettaa että suomalainen näyttää Eloveenatytöltä kun tätänykyä maailma on avautunut ja ihmiset rakastuu ja perustaa perheitä rajoitta. Muutos ei koske vain suomalaisia ja suomalaisuutta vaan kaikkia maita eri skaaloissa.

Uusia suomalaisia, niin voimakkaasti ilmaistu.

Maailma muuttuu ja me olemme kaikki osa muutosta.

ohi on ja rahatilitys

Eilen vietin elämäni viimeisen äitiyslomapäivän, totuus on että päivä vain vilahti ohi kuten muutkin arkipäivät. Tänään havahduin että eilen se taisi loppua. Hetkeksi hiljenin miettimään asiaa.

Olen kiitollinen että olen saanut olla läsnä lapseni vauva ajan ja kasvattaa hänet itse mieheni kanssa.

Asia jotenkin konkretisoitui kun skypetin ystäväni ns siskoni kanssa joka asuu sveitsissä. Hän oli kotona vauvansa kanssa vain kolme kuukautta joten olenhan minä onnellinen että suomessa saa tämän yhdeksän kuukautta taloudellisesti huoletonta ( noh joo kaikki riippuu mutta u know what i mean) aikaa lapsen kanssa.  

Lisäksi saan olla vielä kuukauden kotona vuosilomapäiviä hyödyntäen kunnes palaan sorvin ääreen.

Oma on valintani palata töihin voisinhan nostaa myös kotihoidontukea pari vuotta eteenpäin. Koen silti että töihinpaluu on ok enkä angstaa asiaa enään hirveesti. Olen joka lapsen mammaloman jälkeen palannut jollainlailla töitä tekemään. Olen silti saanut vietettyä paljon aikaa lasteni kanssa emmekä ikinä ole tarvinneet 16päivää enempää päiväkotipäiviä kuukaudessa. (viime vuoden vain 11pvää/kk)

Olemme siis löytäneet aika hyvän tasapainon josta olen todella tyytyväinen.

Ongelma ei olisi elää tukien varassa, onhan valtio tehnyt sen mahdolliseksi, mutta itse tykkään tienata rahani ja tekee se mielellekin hyvää olla aikuisten seurassa. Mä oon varmaan myös "ainut" nuori joka ajattelee eläkettään ja se mielessä on hyvä painaa palkallista duunia.

En siis tuomitse kenenkään ratkaisuja jäädä kotia tukien varaan, tietenkin ymmärrän että haluaa olla lasten kanssa kotona mahdollisimman pitkään. ellei työkuvioni olisi näin hyvät valitsisin minäkin toisin.

Viime aikoina on jälleen ollut tapetilla kuinka maahanmuutajat syö verorahojamme. En kiellä etteivätkö pakolaiset ja muut turvapaikanhakijat eläisi tuilla mutta maahanmuuttajia ovat myös kaikki ne jotka ovat tulleet töiden, rakkauden tai jonkun muun perässä maahamme. Jokainen joka töitä tekee maassamme maksaa tänne myös veroja joten eivät mamut sinun verorahoja syö vaan myös omiaan ja sinä heidän käytääessäsi esimerkiksi terveyshuollonpalveluita.

Itse olen maksanut veroa yli puolet elämästäni joten minulla olisikin oikeus nostaa tukia mukisematta sillä olenhan minä sen ansainnut. En silti osaa ajatella noin. Se olisi myös typerää. Vaikka moni sanoo että työttömänä saa tukia saman verran kuin huonopalkkaisessa työssä, ellei enemmän, en silti näkisi itseäni elämässä ns pummilla. En tiedä varsinaista elämän tarkoitustamme mutta tiedän että sitä helposti syrjääntyy ja masentuu ellei ole joku minkä vuoksi herätä aamuisin.

Bloggaaja Lauri Skön kirjoitti todella näpäyttävästi ja totuudenmukaisesti aiheesta täällä.

Koko elämäni olen ylläpitänyt säästötiliä. Välillä ahkerammin sitä syöttänyt ja välillä niukemmin riippuen elämäntilanteestä tietenkin. Vaikka uravalintani on naisvaltainen ja huonostipalkittu en silti koe itseäni köyhäksi, vaikkakin joku barometri meidän perheen siihen luokkaan asettaisikin.En elä pröystäilevästi mutta mukavasti. Lapsille yritetään opettaa samaa, ettei rahaa tarvitse käyttää vain käyttääkseen ja pahan päivän varalle on hyvä olla jemma.

Meillä lapsilisillä maksetaan hoitomaksut ja sieltä otetaan myös käyttöön jos tarvetta on. Sieltä menee myös pienet summat lapsille säästöön kuukausittain pientä pesämunaa kasvattamaan. En ole ikinä itse saanut lapsilisiä käteen enkä edes tiennyt niiden olemassaolosta ennenkuin yläaste kaverini kertoi siitä( hän sai ne käteen joka kuukausi ns palkkana) Jos olisin rikas säästäisin koko summan lasten nimiin mutta koen rahan tarkoituksen olevan just se että saa arjen pyörimään ja maksettua esimerkiksi lasten harjoitukset/hoitomaksut yms.

Tulipa tilitys. *virne

miten teillä muilla?

Koti osa eteinen

Työhuoneen uuden isomman ja paremman vaatekaapin ansiosta myös eteinen järsjestyi kun kaikkien takkejen ei tarvitse siellä hengailla. Säteestä lähti eilen mukaan alla näkyvä koukku ja nyt on koulurepullekin paikkansa.

 

Tässä näkymä ovelta. Vasemmalla on ovi pikkuvessaan jossa myös pyykätään, auki olevan oven takana on työhuone ja oikealle avautuu lasten huone.

 

 

Kun muutettiin tänne etsin kauan naulakkoa joka olisi minun mieleeni ( miehelle kaikki on se ja sama) ja lopulta tein itse, isän avuin, mökiltä löytyneistä vanhoista laudoista kokonaisuuden joka miellyttää silmääni ja toimii vallan mainiosti.

Laudat on edesmenneen isoisäni vanhasta veneestä ja se luo lisäarvoa naulakolle.

Hattuhyllyn korit jossa aikusten hanskat ja pipot löytyi Indiskasta.

Lapsille on samanlainen naulakkosetti heillesopivalla korkeudella. On sitten turha luulla että kengät on noin hienosti rivissä per automatic.

 





Vielä viime viikolla naualakossa roikkui kevät sekä talvitakit mutta nyt vain eniten käytössä olevat takit ja kengät ovat esillä ja muut jemmassa, silti helposti saatavilla kun säät tai mieli muuttu.

Itselläni ei ole mitenkään hirveesti kenkiä mutta miehelläni on sitäkin enemmän.

Nepen kengät on säästössä odottamassa Nalaa ja Nalan tietyt kengät jää odottamaan Nathania joten niitä on aikalailla säilöttävänä. Sama koskee ulkovaatteita jotka myös kiertää yhdeltä toiselle.

Onneksi eteisen toisella laidalla on syvä iso kaappi liukuovien takana jonne mahtuu hyvin säilyttämään tarvittavat.

Alla kuva siitä mikä ekana vastassa kun uylkoovemme avaa. Oikealle jossa tuo välioven kahva näkyy aukee siis edellänäytetty eteistila.

Vasemmalla kylpyhuoneenovi ja laukkuni takana oikealla on makkarimme. Olkkari edessä josta sitten aukeaa keittiö ja terassiparveke. Kompakti ja käytännöllinen.

 

 

Säde ja muita paikallisia yrityksiä

 Pitkästä aikaa olin tänään blogitapahtumassa, tällä kertaa sisustusliike Säteessä. Säde on yksi blogatuimmista liikkeistä täällämain mutta minulle tämä oli ensimmäinen kerta putiikissa joka siis sijaitsee Palosaarella.

Monesti on kuullut ettei sieltä tyhjin käsin pysty lähtemään ja nähtyäni suuren monipuolisen tarjonnan voin hyvin allekirjoittaa sen. Oli niin paljon nähtävää ja ihailtavaa että kesti kauan kiertää liike.

 

 

Tämä tapetti ihastutti suuresti ja herätti semmoisen pakko saada tunteen, sopisi työhuoneeseen, mutta jääköön mietintämyssyyn.

 

Paikalla oli tietty tuttuja ja tuntemattomampia blogisisaria joita on aina yhtä mukava tavata.

 

 





Sanni, Jonna ja Janica

Tanskalainen mustikkalimonadi 33 oli tosi kivan makuista

hääparille karkkia

Kuultiin Säteen 11 vuotisesta taipaleesta ja nostin hattua heille että ovat luoneet näin hyvän ja kivan kaupan joka on ja kuulemma myös pysyy vain kivijalkakauppana.

Puhuttiin myös tärkeydestä tukea pienyrityksiä ja varsinkin paikallisia sellaisia.

Yrittäjyys on tänäpäivänä rankkaa ja raakaa.

Itse suosin kaupasta ostamista netin sijaan ja tilaankin netistä vain ellen pääse kyseiseen kauppaan. Suosin pieniä liikkeitä sillä niissä on kivan aito tunnelma. Minua myös pelottaa tulevaisuus, raha ei enää kaikkialla kelpaa ellei se oli muovia ja kaikki kaupat sulkee parin vuoden sisään sillä kannattavuus on heikkoa. On surullista jos sosiaalinen elämämme sekä ostoksemme siirtyvät ruudun varaan... Iskee paniikki kun ajattelen asiaa.

Vaasasta löytyy aivan loistava Liisa Koski joka kylläkin hiljattain vaihtoi omistajaa mutta pysyy kuulemma ja toivottavasti samanlaisena pienenä vintageputikkiina joka myy kahvia, teetä, suklaata ja konvehteja yms pienessä kaupassa ydinkeskustassa ja jossa voi maksaa vain käteisellä rahalla joka lyödään ikivanhaan toimivaan kassakoneeseen. Lastenleluja kannattaa käydä katsomassa Bambiinossa joka on ihastuttava lelukauppa Rewellin ulkosivulla ja josta löytyy paljon puuleluja.

Sama pätee ravintoloissa, suosin yksityisiä ketjujen sijaan.

Vaasassa suosikit ovat Il banco, Sweet Vaasa, 1h+k , Raawka , Tom Yum, Yim-Siam, Strampen. Näitä listatessani totesin että ravintola ja kahvila-alalla näitä on aika montakin, kiva niin! Noiden lisäksi on vielä monta muutakin mutta nyt lyö tyhjää ja saatan lisäillä niitä kun muistuu kaikki ihanat paikat mieleen.

Koitathan sinäkin tukea paikallisia ja kotimaisia yrityksiä vaikka joutuisitkin pulittamaan ne ylimmäräiset euron alvin vuoksi? Rakennetaan Suomi uudestaan kivi kiveltä.

Säteestä vielä sen verran että oli tosi tunnelmallinen liike ja kaki lämminhenkistä naista sitä vetämässä ja luomassa.
Kannattaa käydä kierroksella tilipäivän tienoilla. *vink